Psaltaren 92

1 En psalm, en sång för sabbatsdagen.

Virsi, sapatinpäivä-laulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,

2 Det är gott att tacka HERREN och att lovsjunga ditt namn, du den Högste,

aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi

3 att om morgonen förkunna din nåd, och när natten har kommit din trofasthet,

kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.

4 med tiosträngat instrument och psaltare, med spel på harpa.

Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.

5 Ty du gläder mig, HERRE, med dina gärningar; jag vill jubla över dina händers verk.

Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.

6 Huru stora äro icke dina verk, o HERRE! Ja, övermåttan djupa äro dina tankar.

Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.

7 En oförnuftig man besinnar det ej, och en dåre förstår icke sådant.

Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.

8 Om ock de ogudaktiga grönska såsom gräs och ogärningsmännen blomstra allasammans, så sker det till fördärv för evig tid.

Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.

9 Men du, HERRE, är hög evinnerligen.

Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.

10 Ty se, dina fiender, HERRE, se, dina fiender förgås, alla ogärningsmännen bliva förströdda.

Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.

11 Men mitt horn gör du högt såsom vildoxens; jag varder övergjuten med frisk olja.

Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.

12 Och med lust får mitt öga skåda på mina förföljare och mina öron höra om de onda som resa sig upp mot mig.

Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

13 Den rättfärdige grönskar såsom ett palmträd, såsom en ceder på Libanon växer han till.

He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.

14 Ja, sådana äro planterade i HERRENS hus; de grönska i vår Guds gårdar.

Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat

15 Ännu när de bliva gamla, skjuta de skott, de frodas och grönska; så för att de skola förkunna att HERREN är rättfärdig, min klippa, han i vilken orätt icke finnes.

ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.