Psaltaren 9
1 För sångmästaren, till Mutlabbén; en psalm av David. Jag vill tacka HERREN av allt mitt hjärta; jag vill förtälja alla dina under.
Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
2 Jag vill vara glad och fröjdas i dig, jag vill lovsjunga ditt namn, du den Högste.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
3 Ty mina fiender vika tillbaka, de falla och förgås för ditt ansikte.
Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
4 Ja, du har utfört min rätt och min sak; du sitter på din tron såsom en rättfärdig domare.
Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
5 Du har näpst hedningarna och förgjort de ogudaktiga; deras namn har du utplånat för alltid och evinnerligen.
Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
6 Fienderna äro nedgjorda, utrotade för alltid; deras städer har du omstörtat, deras åminnelse har förgåtts.
Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
7 Men HERREN tronar evinnerligen, sin stol har han berett till doms;
Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
8 och han skall döma jordens krets med rättfärdighet, han skall skipa lag bland folken med rättvisa.
Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
9 Så vare då HERREN en borg för den förtryckte, en borg i nödens tider.
Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
10 Och må de som känna ditt namn förtrösta på dig; ty du övergiver icke dem som söka dig, HERRE.
Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
11 Lovsjungen HERREN, som bor i Sion, förkunnen bland folken hans gärningar.
Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
12 Ty han som utkräver blodskulder har kommit ihåg dem; han har icke förgätit de betrycktas klagorop.
Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
13 Var mig nådig, HERRE; se huru jag plågas av dem som hata mig, du som lyfter mig upp från dödens portar;
Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
14 på det att jag må förtälja allt ditt lov och i dottern Sions portar fröjda mig över din frälsning.
Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
15 Hedningarna hava sjunkit ned i den grav som de grävde; i det nät som de lade ut har deras fot blivit fångad.
Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
16 HERREN har gjort sig känd, han har hållit dom; han snärjer den ogudaktige i hans händers verk. Higgajón. (Sela)
Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
18 Ty icke för alltid skall den fattige vara förgäten, de betrycktas hopp skall ej varda om intet evinnerligen.
Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
19 Stå upp, HERRE; låt icke människor få överhanden, låt hedningarna bliva dömda inför ditt ansikte.
Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
20 Låt, o HERRE, förskräckelse komma över dem; må hedningarna förnimma att de äro människor. (Sela)
Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
