Psaltaren 81
1 För sångmästaren, till Gittít; av Asaf.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Höjen glädjerop till Gud, vår starkhet, höjen jubel till Jakobs Gud.
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Stämmen upp lovsång och låten pukor ljuda, ljuvliga harpor tillsammans med psaltare.
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 Stöten i basun vid nymånaden, vid fullmånen, på vår högtidsdag.
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 Ty detta är en stadga för Israel, en Jakobs Guds rätt.
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 Det bestämde han till ett vittnesbörd i Josef, när han drog ut mot Egyptens land. Jag hör ett tal som är mig nytt:
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 »Jag lyfte bördan från hans skuldra, hans händer blevo fria ifrån lastkorgen.
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 I nöden ropade du, och jag räddade dig; jag svarade dig, höljd i tordön, jag prövade dig vid Meribas vatten. (Sela)
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Hör, mitt folk, och låt mig varna dig; Israel, o att du ville höra mig!
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 Hos dig skall icke finnas någon annan gud, och du skall ej tillbedja någon främmande gud.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 Jag är HERREN, din Gud, som har fört dig upp ur Egyptens land; låt din mun vitt upp, så att jag får uppfylla den.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 Men mitt folk ville ej höra min röst, och Israel var mig icke till viljes.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 Då lät jag dem gå i deras hjärtans hårdhet, det fingo vandra efter sina egna rådslag.
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 O att mitt folk ville höra mig, och att Israel ville vandra på mina vägar!
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 Då skulle jag snart kuva deras fiender och vända min hand mot deras ovänner.
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 De som hata HERREN skulle då visa honom underdånighet, och hans folks tid skulle vara evinnerligen. Och han skulle bespisa det med bästa vete; ja, med honung ur klippan skulle jag mätta dig.»
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
