Psaltaren 78

1 En sång av Asaf. Lyssna, mitt folk, till min undervisning; böjen edra öron till min muns ord.

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Jag vill öppna min mun till lärorikt tal, uppenbara förborgade ting ifrån fordom.

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 Vad vi hava hört och känna, och vad våra fäder hava förtäljt för oss,

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 det vilja vi icke dölja för deras barn; för ett kommande släkte vilja vi förtälja HERRENS lov och hans makt och de under han har gjort.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Ty han upprättade ett vittnesbörd i Jakob och stiftade en lag i Israel; han påbjöd den för våra fäder, och de skulle kungöra den för sina barn.

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 Så skulle det bliva kunnigt för ett kommande släkte, för barn som en gång skulle födas, och dessa skulle stå upp och förtälja det för sina barn.

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Då skulle de sätta sitt hopp till Gud och icke förgäta Guds verk, utan taga hans bud i akt.

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 Och de skulle icke bliva, såsom deras fäder, ett gensträvigt och upproriskt släkte, ett släkte som icke höll sitt hjärta ståndaktigt, och vars ande icke var trofast mot Gud.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Efraims barn, välbeväpnade bågskyttar, vände om på stridens dag.

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 De höllo icke Guds förbund, och efter hans lag ville de ej vandra.

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 De glömde hans gärningar och de under han hade låtit dem se.

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Ja, inför deras fäder hade han gjort under, i Egyptens land, på Soans mark.

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Han klöv havet och lät dem gå därigenom och lät vattnet stå såsom en hög.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 Han ledde dem om dagen med molnskyn, och hela natten med eldens sken.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Han klöv sönder klippor i öknen och gav dem rikligen att dricka, såsom ur väldiga hav.

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Rinnande bäckar lät han framgå ur klippan och vatten flyta ned såsom strömmar.

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Likväl syndade de allt framgent mot honom och voro gensträviga mot den Högste, i öknen.

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 De frestade Gud i sina hjärtan, i det de begärde mat för sin lystnad.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Och de talade mot Gud, de sade: »Kan väl Gud duka ett bord i öknen?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Se, visst slog han klippan, så att vatten flödade och bäckar strömmade fram, men kan han ock giva bröd eller skaffa kött åt sitt folk?»

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Så förgrymmades då HERREN, när han hörde det; och eld upptändes i Jakob, jag, vrede kom över Israel,

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 eftersom de icke trodde på Gud och ej förtröstade på hans frälsning.

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Och han gav befallning åt skyarna i höjden och öppnade himmelens dörrar;

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 han lät manna regna över dem till föda, och korn från himmelen gav han dem.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 Änglabröd fingo människor äta; han sände dem mat till fyllest.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Han lät östanvinden fara ut på himmelen, och genom sin makt förde han sunnanvinden fram.

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 Och han lät kött regna över dem såsom stoft, bevingade fåglar såsom havets sand;

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 han lät det falla ned i sitt läger, runt omkring sin boning.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 Då åto de och blevo övermätta; han lät dem få vad de hade lystnad efter.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Men ännu hade de icke stillat sin lystnad, ännu var maten i deras mun,

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 då kom Guds vrede över dem; han sände död bland deras ypperste och slog ned Israels unga män.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 Likväl syndade de alltjämt och trodde icke på hans under.

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Då lät han deras dagar försvinna i förgängelse och deras år i plötslig undergång.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 När han dräpte folket, frågade de efter honom och vände om och sökte Gud.

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 De tänkte då på att Gud var deras klippa, och att Gud den Högste var deras förlossare;

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 och de talade inställsamt för honom med sin mun och skrymtade för honom med sin tunga.

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 Men deras hjärtan höllo sig icke ståndaktigt vid honom, och de voro icke trogna i hans förbund.

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 Dock, han är barmhärtig, han förlåter missgärning, och han vill icke fördärva. Därför avvände han ofta sin vrede och lät ej hela sin förtörnelse bryta fram.

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 Ty han tänkte därpå att de voro kött, en vind som far bort och icke kommer åter.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Huru ofta voro de ej gensträviga mot honom i öknen och bedrövade honom i ödemarken!

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Ja, de frestade Gud allt framgent och förtörnade Israels Helige.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 De betänkte icke vad hans hand hade uträttat på den tid då han förlossade dem från ovännen,

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 då han gjorde sina tecken i Egypten och sina under på Soans mark.

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 Där förvandlade han deras strömmar till blod, så att de ej kunde dricka ur sina rinnande vatten;

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 han sände bland dem flugsvärmar, som åto dem, och paddor, som voro dem till fördärv.

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 Han gav deras gröda åt gräsmaskar och deras arbetes frukt åt gräshoppor;

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 han slog deras vinträd med hagel och deras fikonträd med hagelstenar;

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 han gav deras husdjur till pris åt hagel och deras boskap åt ljungeldar.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Han sände över dem sin vredes glöd, förgrymmelse och ogunst och nöd, en skara av olycksänglar.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Han gav fritt lopp åt sin vrede; han skonade icke deras själ från döden, utan gav deras liv till pris åt pesten.

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 Och han slog allt förstfött i Egypten, kraftens förstling i Hams hyddor.

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 Och han lät sitt folk bryta upp såsom en fårhjord och förde dem såsom en boskapshjord genom öknen.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Han ledde dem säkert, så att de icke behövde frukta; men deras fiender övertäcktes av havet.

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Och han lät dem komma till sitt heliga land, till det berg som hans högra hand hade förvärvat.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 Han förjagade hedningarna för dem och gav dem deras land till arvslott och lät Israels stammar bo i deras hyddor.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 Men i sin gensträvighet frestade de Gud den Högste och höllo icke hans vittnesbörd;

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 de veko trolöst tillbaka, de såsom deras fäder, de vände om, lika en båge som sviker.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 De förtörnade honom med sina offerhöjder och retade honom genom sina beläten.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Gud förnam det och vart förgrymmad och förkastade Israel med harm.

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 Och han försköt sin boning i Silo, det tält han hade slagit upp bland människorna;

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 han gav sin makt i fångenskap och sin ära i fiendehand.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Ja, han gav sitt folk till pris åt svärdet, och på sin arvedel förgrymmades han.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 Deras unga män förtärdes av eld, och deras jungfrur blevo utan brudsång.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Deras präster föllo för svärd, och inga änkor kunde hålla klagogråt.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Då vaknade Herren såsom ur en sömn, han reste sig, lik en hjälte som hade legat dövad av vin.

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 Och han slog sina ovänner tillbaka, evig smälek lät han komma över dem.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Han förkastade ock Josefs hydda och utvalde icke Efraims stam.

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 Men han utvalde Juda stam, Sions berg, som han älskade.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Och han byggde sin helgedom hög såsom himmelen, fast såsom jorden, som han har grundat för evigt.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 Och han utvalde sin tjänare David och tog honom ifrån fårhjordens fållor.

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 Ja, ifrån fåren hämtade han honom och satte honom till en herde för Jakob, sitt folk, och för Israel, sin arvedel.

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Och han var deras herde med redligt hjärta och ledde dem med förståndig hand. Se Makt i Ordförkl.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.