Psaltaren 75

1 För sångmästaren; »Fördärva icke»; en psalm, en sång av Asaf.

Asaphin Psalmi ja veisu, ettei hän hukkunut, edelläveisaajalle. Me kiitämme sinua, ja ilmoitamme ihmeitäs, että sinun nimes on niin läsnä.

2 Vi tacka dig, o Gud, vi tacka dig. Ditt namn är oss nära; man förtäljer dina under.

Sillä ajallansa minä oikein tuomitsen.

3 »Om jag än bidar min tid, så dömer jag dock rätt.

Maa vapisee ja kaikki, jotka sen päällä asuvat; mutta minä vahvistan lujasti hänen patsaansa, (Sela)

4 Om än jorden är i upplösning med alla som bo därpå, så håller dock jag dess pelare stadiga.» (Sela)

Minä sanoin öykkäreille: älkäät niin kerskatko, ja jumalattomille: älkäät vallan päälle haastako.

5 Jag säger till de övermodiga: »Varen icke övermodiga», och till de ogudaktiga: »Upphöjen ej hornet.»

Älkäät niin pahoin haastako teidän valtanne päälle: älkäät puhuko niin niskuristi,

6 Ja, upphöjen icke så högt edert horn, talen ej så hårdnackat vad fräckt är.

Niinkuin ei mitään hätää olisi, eikä idästä eikä lännestä, taikka vuorilta korvessa.

7 Ty icke från öster eller väster, ej heller från bergsöknen kommer hjälpen;

Sillä Jumala on tuomari, joka tämän alentaa ja toisen ylentää.

8 nej, Gud är den som dömer; den ene ödmjukar han, den andre upphöjer han.

Sillä Herran kädessä on malja täynnä, väkevällä viinalla täytetty, ja siitä hän panee sisälle; vaan sen rahkan täytyy kaikkein jumalattomain maan päällä juoda, ja ryypätä ulos.

9 Ty en kalk är i HERRENS hand, den skummar av vin och är full av tillblandad dryck, och han skänker i därav; sannerligen, alla ogudaktiga på jorden måste dricka dess drägg i botten.

Mutta minä ilmoitan ijankaikkisesti, ja veisaan kiitosta Jakobin Jumalalle.

10 Men jag skall förkunna det evinnerligen, jag skall lovsjunga Jakobs Gud. Och de ogudaktigas alla horn skall jag få hugga av; men den rättfärdiges horn skola varda upphöjda.

Ja minä tahdon särkeä kaiken jumalattomain vallan, että vanhurskasten valta korotettaisiin.