Psaltaren 72
1 Av Salomo. Gud, giv åt konungen dina rätter och din rättfärdighet åt konungasonen.
Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,
2 Han döme ditt folk med rättfärdighet och dina betryckta med rätt.
Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas.
3 Bergen bäre frid åt folket, så ock höjderna, genom rättfärdighet.
Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden.
4 Han skaffe rätt åt de betryckta i folket, han frälse de fattiga och krosse förtryckaren.
Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat.
5 Dig frukte man, så länge solen varar, och så länge månen skiner, från släkte till släkte.
Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin.
6 Han vare lik regnet som faller på ängen, lik en regnskur som vattnar jorden.
Hän laskee alas niinkuin sade heinän sängelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat.
7 I hans dagar blomstre den rättfärdige, och stor frid råde, till dess ingen måne mer finnes.
Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan.
8 Må han härska från hav till hav och ifrån floden intill jordens ändar.
Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin.
9 För honom buge sig öknens inbyggare, och hans fiender slicke stoftet.
Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman.
10 Konungarna från Tarsis och havsländerna hembäre skänker, konungarna av Saba och Seba bäre fram gåvor.
Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman.
11 Ja, alla konungar falle ned för honom, alla hedningar tjäne honom.
Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman.
12 Ty han skall rädda den fattige som ropar och den betryckte och den som ingen hjälpare har.
Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa.
13 Han skall vara mild mot den arme och fattige; de fattigas själar skall han frälsa.
Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa.
14 Ifrån förtryck och våld skall han förlossa deras själ, och deras blod skall aktas dyrt i hans ögon.
Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä.
15 Må han leva; må man föra till honom guld från Saba. Ständigt bedje man för honom, alltid välsigne man honom.
Ja hän elää ja hänelle pitää annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja häntä alati kumartaen rukoiltaman, joka päivä pitää häntä kiitettämän.
16 Ymnigt växe säden i landet, ända till bergens topp; dess frukt må susa likasom Libanons skog; och folk blomstre upp i städerna såsom örter på marken.
Pivo jyviä pitää niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, että sen hedelmä pitää häälymän niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pitää kukoistaman niinkuin ruoho maan päällä.
17 Hans namn förblive evinnerligen; så länge solen skiner, fortplante sig hans namn. Och i honom välsigne man sig; alla hedningar prise honom säll.
Hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu hänen nimensä jälkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi hänen kauttansa: kaikki pakanat ylistävät häntä.
18 Lovad vare HERREN Gud, Israels Gud, som allena gör under!
Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, joka yksinänsä ihmeitä tekee!
19 Och lovat vare hans härliga namn evinnerligen, och hela jorden vare full av hans ära! Amen, Amen.
Ja kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa täytettäköön hänen kunniastansa, amen! amen!
20 Slut på Davids, Isais sons, böner. Se Välsigna sig i Ordförkl.
Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat.
