Psaltaren 60
1 För sångmästaren, efter »Vittnesbördets lilja»; en sång, till att inläras; av David,
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.
2 när han var i fejd med Aram-Naharaim och Aram-Soba, och Joab kom tillbaka och slog edoméerna i Saltdalen, tolv tusen man.
Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.
3 Gud, du har förkastat och förskingrat oss, du har varit vred; upprätta oss igen.
Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.
4 Du har kommit jorden att bäva och rämna; hela nu dess revor, ty den vacklar.
Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. (Sela)
5 Du har låtit ditt folk se hårda ting, du har iskänkt åt oss rusande vin.
Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.
6 Men åt dem som frukta dig gav du ett baner, dit de kunde samla sig för att undfly bågen. (Sela)
Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
7 På det att dina vänner må varda räddade, må du giva seger med din högra hand och bönhöra oss.
Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
8 Gud har talat i sin helgedom: »Jag skall triumfera, jag skall utskifta Sikem och skall avmäta Suckots dal.
Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.
9 Mitt är Gilead, och mitt är Manasse, Efraim är mitt huvuds värn, Juda min härskarstav;
Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
10 Moab är mitt tvagningskärl, på Edom kastar jag min sko; höj jubelrop till min ära, du filistéernas land.»
Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
11 Vem skall föra mig till den fasta staden, vem leder mig till Edom?
Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
12 Har icke du, o Gud, förkastat oss, så att du ej drager ut med våra härar, o Gud? Giv oss hjälp mot ovännen; ty människors hjälp är fåfänglighet. Med Gud kunna vi göra mäktiga ting; han skall förtrampa våra ovänner.
Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.
