Psaltaren 55

1 För sångmästaren, med strängaspel; en sång av David. Lyssna, Gud, till min bön, och fördölj dig icke för min åkallan.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

2 Akta på mig och svara mig. I mitt bekymmer är jag utan ro och måste klaga,

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

3 vid fiendens rop, vid den ogudaktiges skri. Ty de vilja draga fördärv över mig, och i vrede ansätta de mig.

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

4 Mitt hjärta ängslas i mitt bröst, och dödens fasor hava fallit över mig.

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

5 Fruktan och bävan kommer över mig, och förfäran övertäcker mig.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

6 Därför säger jag: Ack att jag hade vingar såsom duvan! Då skulle jag flyga bort och söka mig ett bo.

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

7 Ja, långt bort skulle jag fly, jag skulle taga härbärge i öknen. (Sela)

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

8 Jag skulle skynda att söka mig en tillflykt undan stormvind och oväder.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

9 Fördärva dem, Herre; gör deras tungor oense. Ty våld och genstridighet ser jag i staden.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

10 Dag och natt gå de omkring den, ovanpå dess murar, ondska och olycka råda därinne;

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11 ja, fördärv råder därinne, och från dess torg vika icke förtryck och svek.

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

12 Se, det är icke en fiende som smädar mig, det kunde jag fördraga; det är icke min ovän som förhäver sig mot mig, för honom kunde jag gömma mig undan.

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

13 Nej, du gör det, du som var min jämlike, min vän och förtrogne,

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

14 du som levde med mig i ljuvlig förtrolighet, du som i Guds hus gick med mig i högtidsskaran.

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

15 Döden komme över dem oförtänkt, levande fare de ned i dödsriket; ty ondska råder i deras boning, i deras hjärtan. (Sheol h7585)

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

16 Men jag ropar till Gud; HERREN skall frälsa mig.

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

17 Afton och morgon och middag vill jag utgjuta mitt bekymmer och klaga, och han skall höra min röst.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

18 Han förlossar min själ och skaffar henne ro, så att de icke komma vid mig; ty de äro många, som stå mig emot.

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

19 Gud skall höra det och giva dem svar, han som sitter på sin tron av ålder. (Sela) Ty de vilja icke ändra sig, och de frukta ej Gud.

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

20 Den mannen bär händer på sin vän; han bryter sitt förbund.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

21 Orden i hans mun äro hala såsom smör, men stridslust fyller hans hjärta; hans ord äro lenare än olja, dock äro de dragna svärd.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

22 Kasta din börda på HERREN, han skall uppehålla dig; han skall i evighet icke tillstädja att den rättfärdige vacklar.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

23 Gud, du skall störta dem ned i gravens djup; de blodgiriga och falska skola ej nå sin halva ålder. Men jag förtröstar på dig.

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.