Psaltaren 50
1 En psalm av Asaf. Gud, HERREN Gud, talar och kallar jorden, allt mellan öster och väster.
Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
2 Från Sion, skönhetens fullhet, träder Gud fram i glans.
Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3 Vår Gud kommer, och han skall icke tiga. Förtärande eld går framför honom, och omkring honom stormar det med makt.
Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
4 Han kallar på himmelen därovan och på jorden, för att döma sitt folk:
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
5 »Församlen till mig mina fromma, som sluta förbund med mig vid offer.»
"Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
6 Och himlarna förkunna att han är rättfärdig, att Gud är den som skipar rätt. (Sela)
Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
7 Hör, mitt folk, jag vill tala; Israel, låt mig varna dig. Gud, din Gud, är jag.
"Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
8 Icke för dina slaktoffer vill jag gå till rätta med dig; dina brännoffer har jag alltid inför mig.
En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9 Jag vill icke taga tjurar ur ditt hus eller bockar ur dina fållor;
En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
10 ty mina äro alla skogens djur, boskapen på de tusende bergen;
Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
11 jag känner alla fåglar på bergen, och vad som rör sig på marken är mig bekant.
Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
12 Om jag hungrade, skulle jag icke säga dig det; ty min är jordens krets med allt vad därpå är.
Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
13 Skulle jag äta tjurars kött, och skulle jag dricka bockars blod?
Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
14 Nej, offra lovets offer åt Gud, så skall du få infria dina löften till den Högste.
Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
15 Och åkalla mig i nöden, så vill jag hjälpa dig, och du skall prisa mig.»
Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
16 Men till den ogudaktige säger Gud: »Huru kan du tala om mina stadgar och föra mitt förbund på tungan,
Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
17 du som hatar tuktan och kastar mina ord bakom dig?
Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18 Om du ser en tjuv, så håller du med honom, och med äktenskapsbrytare giver du dig i lag.
Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
19 Din mun släpper du lös till vad ont är, och din tunga hopspinner svek.
Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
20 Du sitter där och förtalar din broder, din moders son lastar du!
Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21 Så gör du, och jag tiger, och nu tror du att jag är såsom du. Nej, jag vill straffa dig och ställa dig det för ögonen.
Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
22 I som förgäten Gud, märken detta, för att jag icke må sönderriva eder utan räddning:
Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
23 den som offrar lovets offer, han ärar mig; och den som aktar på sin väg, honom skall jag låta se Guds frälsning.»
Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
