Psaltaren 50
1 En psalm av Asaf. Gud, HERREN Gud, talar och kallar jorden, allt mellan öster och väster.
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 Från Sion, skönhetens fullhet, träder Gud fram i glans.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 Vår Gud kommer, och han skall icke tiga. Förtärande eld går framför honom, och omkring honom stormar det med makt.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Han kallar på himmelen därovan och på jorden, för att döma sitt folk:
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 »Församlen till mig mina fromma, som sluta förbund med mig vid offer.»
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 Och himlarna förkunna att han är rättfärdig, att Gud är den som skipar rätt. (Sela)
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 Hör, mitt folk, jag vill tala; Israel, låt mig varna dig. Gud, din Gud, är jag.
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Icke för dina slaktoffer vill jag gå till rätta med dig; dina brännoffer har jag alltid inför mig.
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 Jag vill icke taga tjurar ur ditt hus eller bockar ur dina fållor;
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 ty mina äro alla skogens djur, boskapen på de tusende bergen;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 jag känner alla fåglar på bergen, och vad som rör sig på marken är mig bekant.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 Om jag hungrade, skulle jag icke säga dig det; ty min är jordens krets med allt vad därpå är.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Skulle jag äta tjurars kött, och skulle jag dricka bockars blod?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Nej, offra lovets offer åt Gud, så skall du få infria dina löften till den Högste.
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 Och åkalla mig i nöden, så vill jag hjälpa dig, och du skall prisa mig.»
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 Men till den ogudaktige säger Gud: »Huru kan du tala om mina stadgar och föra mitt förbund på tungan,
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 du som hatar tuktan och kastar mina ord bakom dig?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 Om du ser en tjuv, så håller du med honom, och med äktenskapsbrytare giver du dig i lag.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 Din mun släpper du lös till vad ont är, och din tunga hopspinner svek.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 Du sitter där och förtalar din broder, din moders son lastar du!
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 Så gör du, och jag tiger, och nu tror du att jag är såsom du. Nej, jag vill straffa dig och ställa dig det för ögonen.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 I som förgäten Gud, märken detta, för att jag icke må sönderriva eder utan räddning:
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 den som offrar lovets offer, han ärar mig; och den som aktar på sin väg, honom skall jag låta se Guds frälsning.»
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
