Psaltaren 5
1 För sångmästaren, till Nehilót; en psalm av David.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, perimisestä. Herra, ota minun sanani korviis, havaitse minun puheeni.
2 Lyssna till mina ord, HERRE; förnim min suckan.
Ota vaari minun huudostani, minun Kuninkaani ja minun Jumalani; sillä sinua minä rukoilen.
3 Akta på mitt klagorop, du min konung och min Gud; ty till dig vill jag ställa min bön.
Herra kuultele varhain minun ääntäni: varhain hankitsen minä itseni sinun tykös, ja siitä otan vaarin.
4 HERRE, bittida hör du nu min röst, bittida frambär jag mitt offer till dig och skådar efter dig.
Sillä et sinä ole se Jumala, jolle jumalatoin meno kelpaa: joka paha on, ei se pysy edessäs.
5 Ty du är icke en Gud som har behag till ogudaktighet; den som är ond får icke bo hos dig.
Öykkärit ei pysy sinun silmäis edessä: kaikkia pahantekiöitä sinä vihaat.
6 De övermodiga bestå icke inför dina ögon; du hatar alla ogärningsmän.
Sinä kadotat valhetteliat: Herra kauhistuu murhaajia ja viekkaita.
7 Du förgör dem som tala lögn; de blodgiriga och falska äro en styggelse för HERREN.
Mutta minä menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhään templiis päin sinun pelvossas.
8 Men jag får gå in i ditt hus, genom din stora nåd; jag får tillbedja i din fruktan, vänd mot ditt heliga tempel.
Herra saata minua vanhurskaudessas, minun vihollisteni tähden: ojenna ties minun eteeni.
9 HERRE, led mig genom din rättfärdighet, för mina förföljares skull; gör din väg jämn för mig.
Sillä heidän suussansa ei ole mitään totuutta, heidän sisällyksensä on sydämen kipu; heidän kitansa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat.
10 Ty i deras mun är intet visst, deras innersta är fördärv, en öppen grav är deras strupe, sin tunga göra de hal.
Nuhtele heitä Jumala, että he lankeisivat ajatuksistansa: syökse heitä ulos heidän suurten ylitsekäymistensä tähden; sillä he ovat sinulle vastahakoiset.
11 Döm dem, o Gud; må de komma på fall med sina anslag. Driv bort dem för deras många överträdelsers skull, eftersom de äro gensträviga mot dig.
Iloitkaan kaikki, jotka sinuun uskaltavat, anna heidän riemuita ijankaikkisesti; sillä sinä varjelet heitä: iloitkaan sinussa ne, jotka sinun nimeäs rakastavat.
12 Men låt alla dem glädjas, som taga sin tillflykt till dig; evinnerligen må de jubla, ty du beskärmar dem; i dig må de fröjda sig, som hava ditt namn kärt. Ty du, HERRE, välsignar den rättfärdige; du betäcker honom med nåd såsom med en sköld.
Sillä sinä Herra siunaat vanhurskaita: sinä kaunistat heitä armollas niinkuin kilvellä.
