Psaltaren 46

1 För sångmästaren; av Koras söner; till Alamót; en sång.

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

2 Gud är vår tillflykt och vår starkhet, en hjälp i nöden, väl beprövad.

Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,

3 Därför skulle vi icke frukta, om än jorden omvälvdes och bergen vacklade ned i havsdjupet;

vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. (Sela)

4 om än dess vågor brusade och svallade, så att bergen bävade vid dess uppror. (Sela)

Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.

5 En ström går fram, vars flöden giva glädje åt Guds stad, åt den Högstes heliga boning.

Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

6 Gud bor därinne, den vacklar icke; Gud hjälper den, när morgonen gryr.

Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.

7 Hedningarna larma, riken vackla; han låter höra sin röst, då försmälter jorden.

Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. (Sela)

8 HERREN Sebaot är med oss, Jakobs Gud är vår borg. (Sela)

Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

9 Kommen och skåden HERRENS verk: gärningar som väcka häpnad gör han på jorden.

hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

10 Han stillar strider intill jordens ända, bågen bryter han sönder och bräcker spjutet, i eld bränner han upp stridsvagnarna.

"Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."

11 »Bliven stilla och besinnen att jag är Gud; hög varder jag bland hedningarna, hög på jorden.» HERREN Sebaot är men oss, Jakobs Gud är vår borg. (Sela)

Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. (Sela)