Psaltaren 46
1 För sångmästaren; av Koras söner; till Alamót; en sång.
Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.
2 Gud är vår tillflykt och vår starkhet, en hjälp i nöden, väl beprövad.
Sentähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,
3 Därför skulle vi icke frukta, om än jorden omvälvdes och bergen vacklade ned i havsdjupet;
Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, (Sela)
4 om än dess vågor brusade och svallade, så att bergen bävade vid dess uppror. (Sela)
Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.
5 En ström går fram, vars flöden giva glädje åt Guds stad, åt den Högstes heliga boning.
Jumala on hänen keskellänsä, sentähden se kyllä pysyy: Jumala auttaa häntä varhain.
6 Gud bor därinne, den vacklar icke; Gud hjälper den, när morgonen gryr.
Pakanain pitää hämmästymän ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hän äänensä antaa.
7 Hedningarna larma, riken vackla; han låter höra sin röst, då försmälter jorden.
Herra Zebaot on meidän kanssamme, Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)
8 HERREN Sebaot är med oss, Jakobs Gud är vår borg. (Sela)
Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset tekee,
9 Kommen och skåden HERRENS verk: gärningar som väcka häpnad gör han på jorden.
Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen särkee ja rikkoo keihään, ja rattaat tulessa polttaa.
10 Han stillar strider intill jordens ända, bågen bryter han sönder och bräcker spjutet, i eld bränner han upp stridsvagnarna.
Lakatkaat ja tietäkäät, että minä olen Jumala: minä olen voittava kunnian pakanain seassa ja minä ylennetään maan päällä.
11 »Bliven stilla och besinnen att jag är Gud; hög varder jag bland hedningarna, hög på jorden.» HERREN Sebaot är men oss, Jakobs Gud är vår borg. (Sela)
Herra Zebaot on meidän kanssamme: Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)
