Psaltaren 38
1 En psalm av David; till åminnelse.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 HERRE, straffa mig icke i din förtörnelse, och tukta mig icke i din vrede.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 Ty dina pilar hava träffat mig, och din hand drabbar mig.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 Det finnes intet helt på min kropp för din vredes skull, intet helbrägda i mina ben för min synds skull.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 Ty mina missgärningar gå mig över huvudet; såsom en svår börda äro de mig för tunga.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 Mina sår stinka och flyta för min dårskaps skull.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 Jag går krokig och mycket lutande; hela dagen går jag sörjande.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 Ty mina länder äro fulla av brand, och intet helt finnes på min kropp.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Jag är vanmäktig och illa sönderslagen; jag klagar för mitt hjärtas jämmers skull.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 Herre, du känner all min trängtan, och min suckan är dig icke fördold.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 Mitt hjärta slår häftigt, min kraft har övergivit mig; mina ögons ljus, också det är borta.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Mina vänner och fränder hålla sig fjärran ifrån min plåga, och mina närmaste hava ställt sig långt ifrån.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 Snaror lägga de ut, som stå efter mitt liv, och de som söka min ofärd tala vad fördärvligt är; på svek tänka de hela dagen.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 Men jag är lik en döv, som intet hör, och lik en stum, som icke upplåter sin mun;
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 ja, jag är lik en man som intet hör, och som icke har något gensvar i sin mun.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 Se, på dig, HERRE, hoppas jag; du skall svara, Herre, min Gud.
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 Ty jag fruktar att de annars få glädja sig över mig, att de skola förhäva sig över mig, när min fot vacklar.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 Ty jag är nära att falla, och min plåga är alltid inför mig;
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 ja, jag måste bekänna min missgärning, och jag sörjer över min synd.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 Men mina fiender få leva och äro mäktiga, och många äro de som hata mig utan sak,
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 de som löna gott med ont, och som stå mig emot, därför att jag far efter det goda.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Övergiv mig icke, HERRE; min Gud, var icke långt ifrån mig. Skynda till min hjälp, Herre, du min frälsning.
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
