Psaltaren 22
1 För sångmästaren, efter »Morgonrodnadens hind»; en psalm av David.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
2 Min Gud, min Gud, varför har du övergivit mig? Jag brister ut och klagar, men min frälsning är fjärran.
Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
3 Men Gud, jag ropar om dagen, men du svarar icke, så ock om natten, men jag får ingen ro.
Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
4 Och dock är du den Helige, den som tronar på Israels lovsånger.
Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
5 På dig förtröstade våra fäder; de förtröstade, och du räddade dem.
He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6 Till dig ropade de och blevo hulpna; på dig förtröstade de och kommo icke på skam.
Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7 Men jag är en mask, och icke en människa, till smälek bland män, föraktad av folket.
Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8 Alla som se mig bespotta mig; de spärra upp munnen, de skaka huvudet:
"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9 »Befall dig åt HERREN! Han befrie honom, han rädde honom, ty han har ju behag till honom.»
Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10 Ja, det var du som hämtade mig ut ur moderlivet och lät mig vila trygg vid min moders bröst.
sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 På dig är jag kastad allt ifrån modersskötet; du är min Gud allt ifrån min moders liv.
Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
12 Var icke långt ifrån mig, ty nöd är nära, och det finnes ingen hjälpare.
Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
13 Tjurar i mängd omgiva mig, Basans oxar omringa mig.
avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
14 Såsom glupande och rytande lejon spärrar man upp gapet mot mig.
Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
15 Jag är lik vatten som utgjutes, alla mina leder hava skilts åt; mitt hjärta är såsom vax, det smälter i mitt liv.
Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
16 Min kraft är förtorkad och lik en lerskärva, min tunga låder vid min gom, och du lägger mig i dödens stoft.
Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
17 Ty hundar omgiva mig; de ondas hop har kringränt mig, mina händer och fötter hava de genomborrat.
Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
18 Jag kan räkna alla mina ben; de skåda därpå, de se med lust på mig.
he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
19 De dela mina kläder mellan sig och kasta lott om min klädnad.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
20 Men du, HERRE, var icke fjärran; du min starkhet, skynda till min hjälp.
Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
21 Rädda min själ från svärdet, mitt liv ur hundarnas våld.
Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
22 Fräls mig från lejonets gap. Ja, du bönhör mig och räddar mig undan vildoxarnas horn.
Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
23 Då skall jag förkunna ditt namn för mina bröder, mitt i församlingen skall jag prisa dig:
Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
24 I som frukten HERREN, loven honom; ären honom, alla Jakobs barn, och bäven för honom, alla Israels barn.
Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
25 Ty han föraktade icke den betrycktes elände och höll det icke för en styggelse; han fördolde icke sitt ansikte för honom, och när han ropade, lyssnade han till honom.
Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
26 Genom dig skall min lovsång ljuda i den stora församlingen; mina löften får jag infria inför dem som frukta honom.
Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
27 De ödmjuka skola äta och bliva mätta, de som söka HERREN skola få lova honom; ja, edra hjärtan skola leva evinnerligen.
Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
28 Alla jordens ändar skola betänka det och omvända sig till HERREN. Hedningarnas alla släkter skola tillbedja inför dig.
sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29 Ty riket är HERRENS, och han råder över hedningarna.
Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30 Ja, alla mäktiga på jorden skola äta och tillbedja; inför honom skola knäböja alla de som måste fara ned i graven, de som icke kunna behålla sin själv vid liv.
Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31 Kommande ättled skola tjäna honom; man skall förtälja om Herren för ett annat släkte. Man skall träda upp och förkunna hans rättfärdighet, ja, bland folk som skola födas att han har gjort det.
He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
