Psaltaren 18
1 För sångmästaren; av HERRENS tjänare David, som talade till HERREN denna sångs ord, när HERREN hade räddat honom från alla hans fienders hand och ur Sauls våld.
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Han sade: Hjärtligen kär har jag dig, HERRE, min starkhet,
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 HERRE, mitt bergfäste, min borg och min räddare, min Gud, min klippa, till vilken jag tager min tillflykt, min sköld och min frälsnings horn, mitt värn.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 HERREN, den högtlovade, åkallar jag, och från mina fiender bliver jag frälst.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 Dödsrikets band omslöto mig, dödens snaror föllo över mig.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Men jag åkallade HERREN i min nöd och ropade till min Gud. Han hörde från sin himmelska boning min röst, och mitt rop inför honom kom till hans öron.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Då skalv jorden och bävade, och bergens grundvalar darrade; de skakades, ty hans vrede var upptänd.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Rök steg upp från hans näsa och förtärande eld från hans mun; eldsglöd ljungade från honom.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Och han sänkte himmelen och for ned, och töcken var under hans fötter.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Han for på keruben och flög, han svävade på vindens vingar.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Han gjorde mörker till sitt täckelse, till en hydda som omslöt honom; mörka vatten, tjocka moln.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Av glansen framför honom veko molnen undan; hagel föll, och eldsglöd for ned.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Och HERREN dundrade i himmelen, den Högste lät höra sin röst; hagel föll, och eldsglöd for ned.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Han sköt sina pilar och förskingrade dem, ljungeldar i mängd och förvirrade dem.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Vattnens bäddar kommo i dagen, och jordens grundvalar blottades, för din näpst, o HERRE, för din vredes stormvind.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Han räckte ut sin hand från höjden och fattade mig, han drog mig upp ur de stora vattnen.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Han räddade mig från min starke fiende och från mina ovänner, ty de voro mig övermäktiga.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 De överföllo mig på min olyckas dag, men HERREN blev mitt stöd.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Han förde mig ut på rymlig plats; han räddade mig, ty han hade behag till mig.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 HERREN lönar mig efter min rättfärdighet; efter mina händers renhet vedergäller han mig.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Ty jag höll mig på HERRENS vägar och avföll icke från min Gud i ogudaktighet;
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 nej, alla hans rätter hade jag för ögonen, och hans stadgar lät jag icke vika ifrån mig.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Så var jag ostrafflig inför honom och tog mig till vara för missgärning.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Därför vedergällde mig HERREN efter min rättfärdighet, efter mina händers renhet inför hans ögon.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 Mot den fromme bevisar du dig from, mot en ostrafflig man bevisar du dig ostrafflig.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 Mot den rene bevisar du dig ren, men mot den vrånge bevisar du dig avog.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Ty du frälsar ett betryckt folk, men stolta ögon ödmjukar du.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Ja, du låter min lampa brinna klart; HERREN, min Gud, gör mitt mörker ljuset.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Ja, med dig kan jag nedslå härskaror, och med min Gud stormar jag murar.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Guds väg är ostrafflig; HERRENS tal är luttrat. En sköld är han för alla som taga sin tillflykt till honom.
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Ty vem är Gud förutom HERREN, och vem är en klippa utom vår Gud?
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 Gud, du som omgjordade mig med kraft och lät min väg vara lyckosam,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 du som gjorde mina fötter såsom hindens och ställde mig på mina höjder,
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 du som lärde mina händer att strida och mina armar att spänna kopparbågen!
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Du gav mig din frälsnings sköld, och din högra hand stödde mig, och ditt saktmod gjorde mig stor;
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 du skaffade rum för mina steg, där jag gick, och mina fötter vacklade icke.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Jag förföljde mina fiender och hann upp dem; jag vände icke tillbaka, förrän jag hade gjort ände på dem.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Jag slog dem, så att de icke mer kunde resa sig; de föllo under mina fötter.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Du omgjordade mig med kraft till striden, du böjde mina motståndare under mig.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Mina fiender drev du på flykten för mig, och dem som hatade mig förgjorde jag.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 De ropade, men det fanns ingen som frälste; till HERREN, men han svarade dem icke.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Och jag stötte dem sönder till stoft för vinden, jag kastade ut dem såsom orenlighet på gatan.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Du räddade mig ur folkets strider, du satte mig till ett huvud över hedningar; folkslag som jag ej kände blevo mina tjänare.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Vid blotta ryktet hörsammade de mig; främlingar visade mig underdånighet.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Ja, främlingarnas mod vissnade bort; med bävan övergåvo de sina borgar.
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 HERREN lever! Lovad vare min klippa, och upphöjd vare min frälsnings Gud!
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 Gud, som har givit mig hämnd och tvingat folken under mig;
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 du som har befriat mig från mina fiender och upphöjt mig över mina motståndare, räddat mig från våldets man!
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Fördenskull vill jag tacka dig bland hedningarna, HERRE, och lovsjunga ditt namn. Ty du giver din konung stor seger och gör nåd mot din smorde, mot David och hans säd till evig tid.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
