Psaltaren 147

1 Halleluja! Ja, det är gott att lovsjunga vår Gud, ja, det är ljuvligt; lovsång höves oss.

Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.

2 HERREN är den som bygger upp Jerusalem, Israels fördrivna samlar han tillhopa.

Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.

3 Han helar dem som hava förkrossade hjärtan, och deras sår förbinder han.

Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.

4 Han bestämmer stjärnornas mängd, han nämner dem alla vid namn.

Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.

5 Vår Herre är stor och väldig i kraft, hans förstånd har ingen gräns.

Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

6 HERREN uppehåller de ödmjuka, men de ogudaktiga slår han till jorden.

Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

7 Höjen sång till HERREN med tacksägelse, lovsjungen vår Gud till harpa,

Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.

8 honom som betäcker himmelen med moln, honom som bereder regn åt jorden, honom som låter gräs skjuta upp på bergen,

Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille

9 honom som giver föda åt djuren, åt korpens ungar som ropa.

ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.

10 Han har icke sin lust i hästens styrka, hans behag står ej till mannens snabbhet.

Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:

11 HERRENS behag står till dem som frukta honom, till dem som hoppas på hans nåd.

Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

12 Jerusalem, prisa HERREN; Sion, lova din Gud.

Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.

13 Ty han har gjort bommarna för dina portar fasta; han har välsignat dina barn i dig.

Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.

14 Han skaffar dina gränser frid, han mättar dig med bästa vete.

Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.

15 Han låter sitt tal gå ut till jorden, hans ord löper åstad med hast.

Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.

16 Han låter snö falla såsom ull, rimfrost strör han ut såsom aska.

Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.

17 Han kastar sitt hagel såsom smulor; vem kan bestå för hans frost?

Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?

18 Åter sänder han sitt ord, då smälter det frusna; sin vind låter han blåsa, då strömmar vatten.

Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

19 Han har förkunnat för Jakob sitt ord, för Israel sina stadgar och rätter.

Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.

20 Så har han icke gjort för något hednafolk; och hans rätter, dem känna de icke. Halleluja!

Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!