Psaltaren 126

1 En vallfartssång. När HERREN åter upprättade Sion, då voro vi såsom drömmande.

Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

2 Då blev vår mun uppfylld med löje och vår tunga med jubel; då sade man bland hedningarna: »HERREN har gjort stora ting med dem.»

Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

3 Ja, HERREN hade gjort stora ting med oss; däröver voro vi glada.

Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

4 HERRE, upprätta oss igen, såsom du återför bäckarna i Sydlandet.

Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

5 De som så med tårar skola skörda med jubel.

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

6 De gå åstad gråtande och bära sitt utsäde; de komma åter med jubel och bära sina kärvar.

He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.