< Psaltaren 124 >
1 En vallfartssång; av David. Om HERREN icke hade varit med oss -- så säge Israel --
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
2 om HERREN icke hade varit med oss, när människorna reste sig upp emot oss,
Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
3 då hade de uppslukat oss levande, när deras vrede upptändes mot oss;
Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
4 då hade vattnen fördränkt oss, strömmen gått över vår själ;
Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
5 ja, då hade de gått över vår själ, de svallande vattnen.
Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
6 Lovad vare HERREN för att han ej gav oss till rov åt deras tänder!
Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
7 Vår själ kom undan såsom en fågel ur fågelfängarnas snara; snaran gick sönder, och vi kommo undan.
Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
8 Vår hjälp är i HERRENS namn, hans som har gjort himmel och jord.
Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.