Psaltaren 122

1 En vallfartssång; av David. Jag gladdes, när man sade till mig: »Vi skola gå till HERRENS hus.»

Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

2 Våra fötter fingo träda in i dina portar, Jerusalem,

Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;

3 Jerusalem, du nyuppbyggda stad, där hus sluter sig väl till hus,

sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,

4 dit stammarna draga upp, HERRENS stammar, efter lagen för Israel, till att prisa HERRENS namn.

jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.

5 Ty där äro ställda domarstolar, stolar för Davids hus.

Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.

6 Önsken Jerusalem frid; ja, dem gånge väl, som älska dig.

Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

7 Frid vare inom dina murar, välgång i dina palats!

Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.

8 För mina bröders och vänners skull vill jag tillsäga dig frid.

Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.

9 För HERRENS, vår Guds, hus' skull vill jag söka din välfärd.

Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.