Ordspråksboken 13
1 En vis son hör på sin faders tuktan, men en bespottare hör icke på någon näpst.
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2 Sin muns frukt får envar njuta sig till godo, de trolösa hungra efter våld.
Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3 Den som bevakar sin mun, han bevarar sitt liv, men den som är lösmunt kommer i olycka
Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4 Den late är full av lystnad, och han får dock intet, men de idogas hunger varder rikligen mättad.
Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
5 Den rättfärdige skyr lögnaktigt tal, men den ogudaktige är förhatlig och skändlig.
Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6 Rättfärdighet bevarar den vilkens väg är ostrafflig, men ogudaktighet kommer syndarna på fall.
Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7 Den ene vill hållas för rik och har dock alls intet, den andre vill hållas för fattig och har dock stora ägodelar.
Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
8 Den rike måste giva sin rikedom såsom lösepenning för sitt liv, den fattige hör icke av något
Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9 De rättfärdigas ljus brinner glatt, men de ogudaktigas lampa slocknar ut.
Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
10 Genom övermod kommer man allenast split åstad, men hos dem som taga emot råd är vishet.
Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11 Lättfånget gods försvinner, men den som samlar efter hand får mycket.
Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12 Förlängd väntan tär på hjärtat, men en uppfylld önskan är ett livets träd.
Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13 Den som föraktar ordet hemfaller åt dess dom, men den som fruktar budet, han får vedergällning.
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14 Den vises undervisning är en livets källa; genom den undviker man dödens snaror.
Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
15 Ett gott förstånd bereder ynnest, men de trolösas väg är alltid sig lik.
Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16 Var och en som är klok går till väga med förstånd, men dåren breder ut sitt oförnuft.
Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17 En ogudaktig budbärare störtar i olycka, men ett tillförlitligt sändebud är en läkedom.
Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18 Fattigdom och skam får den som ej vill veta av tuktan, men den som tager vara på tillrättavisning, han kommer till ära.
Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19 Uppfylld önskan är ljuvlig för själen, men att fly det onda är en styggelse för dårar.
Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
20 Hav din umgängelse med de visa, så varder du vis; den som giver sig i sällskap med dårar, honom går det illa.
Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21 Syndare förföljas av olycka, men de rättfärdiga få till lön vad gott är.
Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22 Den gode lämnar arv åt barnbarn, men syndarens gods förvaras åt den rättfärdige.
Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23 De fattigas nyodling giver riklig föda, men mången förgås genom sin orättrådighet.
Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24 Den som spar sitt ris, han hatar sin son, men den som älskar honom agar honom i tid.
Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25 Den rättfärdige får äta, så att hans hunger bliver mättad, men de ogudaktigas buk måste lida brist.
Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
