Klagovisorna 3
1 Jag är en man som har prövat elände under hans vredes ris.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Mig har han fört och låtit vandra genom mörker och genom ljus.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Ja, mot mig vänder han sin hand beständigt, åter och åter.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Han har uppfrätt mitt kött och min hud, han har krossat benen i mig.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Han har kringskansat och omvärvt mig med gift och vedermöda.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 I mörker har han lagt mig såsom de längesedan döda.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Han har kringmurat mig, så att jag ej kommer ut, han har lagt på mig tunga fjättrar.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Huru jag än klagar och ropar, tillstoppar han öronen för min bön.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Med huggen sten har han murat för mina vägar, mina stigar har han gjort svåra.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 En lurande björn är han mot mig, ett lejon som ligger i försåt.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Han förde mig på villoväg och rev mig i stycken, förödelse lät han gå över mig.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Han spände sin båge och satte mig upp till ett mål för sin pil.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Ja, pilar från sitt koger sände han in i mina njurar.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Jag blev ett åtlöje för hela mitt folk en visa för dem hela dagen.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Han mättade mig med bittra örter, han gav mig malört att dricka.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Han lät mina tänder bita sönder sig på stenar, han höljde mig med aska.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Ja, du förkastade min själ och tog bort min frid; jag visste ej mer vad lycka var.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Jag sade: »Det är ute med min livskraft och med mitt hopp till HERREN.»
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Tänk på mitt elände och min husvillhet, på malörten och giftet!
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Stadigt tänker min själ därpå och är bedrövad i mig.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Men detta vill jag besinna, och därför skall jag hoppas:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 HERRENS nåd är det att det icke är ute med oss, ty det är icke slut med hans barmhärtighet.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Den är var morgon ny, ja, stor är din trofasthet.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 HERREN är min del, det säger min själ mig; därför vill jag hoppas på honom.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 HERREN är god mot dem som förbida honom, mot den själ som söker honom.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Det är gott att hoppas i stillhet på hjälp från HERREN.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Det är gott för en man att han får bära ett ok i sin ungdom.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Må han sitta ensam och tyst, när ett sådant pålägges honom.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Må han sänka sin mun i stoftet; kanhända finnes ännu hopp.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Må han vända kinden till åt den som slår honom och låta mätta sig med smälek.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Ty Herren förkastar icke för evig tid;
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 utan om han har bedrövat, så förbarmar han sig igen, efter sin stora nåd.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Ty icke av villigt hjärta plågar han människors barn och vållar dem bedrövelse.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Att man krossar under sina fötter alla fångar i landet,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 att man vränger en mans rätt inför den Högstes ansikte,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 att man gör orätt mot en människa i någon hennes sak, skulle Herren icke se det?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Vem sade, och det vart, om det ej var Herren som bjöd?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Kommer icke från den Högstes mun både ont och gott?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Varför knorrar då en människa här i livet, varför en man, om han drabbas av sin synd?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Låtom oss rannsaka våra vägar och pröva dem och omvända oss till HERREN.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Låtom oss upplyfta våra hjärtan, såväl som våra händer, till Gud i himmelen.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Vi hava varit avfälliga och gensträviga, och du har icke förlåtit det.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Du har höljt dig i vrede och förföljt oss, du har dräpt utan förskoning.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Du har höljt dig i moln, så att ingen bön har nått fram.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Ja, orena och föraktade låter du oss stå mitt ibland folken.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Alla våra fiender spärra upp munnen emot oss.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Faror och fallgropar möta oss fördärv och skada.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Vattenbäckar rinna ned från mitt öga för dottern mitt folks skada.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mitt öga flödar utan uppehåll och förtröttas icke,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 till dess att HERREN blickar ned från himmelen och ser härtill.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mitt öga vållar mig plåga för alla min stads döttrars skull.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Jag bliver ivrigt jagad såsom en fågel av dem som utan sak äro mina fiender.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 De vilja förgöra mitt liv här i djupet, de kasta stenar på mig.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Vatten strömma över mitt huvud, jag säger: »Det är ute med mig.»
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Jag åkallar ditt namn, o HERRE, har underst i djupet.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Du hör min röst; tillslut icke ditt öra, bered mig lindring, då jag nu ropar.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Ja, du nalkas mig, när jag åkallar dig; du säger: »Frukta icke.»
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Du utför, Herre, min själs sak, du förlossar mitt liv.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Du ser, HERRE, den orätt mig vederfares; skaffa mig rätt.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Du ser all deras hämndgirighet, alla deras anslag mot mig.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Du hör deras smädelser, HERRE, alla deras anslag mot mig.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Vad mina motståndare tala och tänka ut är beständigt riktat mot mig.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Akta på huru de hava mig till sin visa, evad de sitta eller stå upp.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Du skall giva dem vedergällning, HERRE, efter deras händers verk.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Du skall lägga ett täckelse över deras hjärtan; din förbannelse skall komma över dem.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Du skall förfölja dem i vrede och förgöra dem, så att de ej bestå under HERRENS himmel. Alfabetisk sång; se Poesi i Ordförkl.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
