Job 37
1 Ja, vid sådant förskräckes mitt hjärta, bävande spritter det upp.
Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
2 Hören, hören huru hans röst ljuder vred, hören dånet som går ut ur hans mun.
Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
3 Han sänder det åstad, så långt himmelen når, och sina ljungeldar bort till jordens ändar.
Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
4 Efteråt ryter så dånet, när han dundrar med sin väldiga röst; och på ljungeldarna spar han ej, då hans röst låter höra sig.
Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
5 Ja, underbart dundrar Gud med sin röst, stora ting gör han, utöver vad vi förstå.
Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
6 Se, åt snön giver han bud: »Fall ned till jorden», så ock åt regnskuren, åt sitt regnflödes mäktiga skur.
Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
7 Därmed fjättrar han alla människors händer, så att envar som han har skapat kan lära därav.
Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
8 Då draga sig vilddjuren in i sina gömslen, och i sina kulor lägga de sig till ro.
Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
9 Från Stjärngemaket kommer då storm och köld genom nordanhimmelens stjärnor;
Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
10 med sin andedräkt sänder Gud frost, och de vida vattnen betvingas.
Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
11 Skyarna lastar han ock med väta och sprider omkring sina ljungeldsmoln.
Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
12 De måste sväva än hit, än dit, alltefter hans rådslut och de uppdrag de få, vadhelst han ålägger dem på jordens krets.
Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
13 Än är det som tuktoris, än med hjälp åt hans jord, än är det med nåd som han låter dem komma.
Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
14 Lyssna då härtill, du Job; stanna och betänk Guds under.
Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
15 Förstår du på vad sätt Gud styr deras gång och låter ljungeldarna lysa fram ur sina moln?
Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
16 Förstår du lagen för skyarnas jämvikt, den Allvises underbara verk?
Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
17 Förstår du huru kläderna bliva dig så heta, när han låter jorden domna under sunnanvinden?
Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
18 Kan du välva molnhimmelen så som han, så fast som en spegel av gjuten metall?
Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
19 Lär oss då vad vi skola säga till honom; för vårt mörkers skull hava vi intet att lägga fram.
Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
20 Ej må det bebådas honom att jag vill tala. Månne någon begär sitt eget fördärv?
Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
21 Men synes icke redan skenet? Strålande visar han sig ju mellan skyarna, där vinden har gått fram och sopat dem undan.
Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
22 I guldglans kommer han från norden. Ja, Gud är höljd i fruktansvärt majestät;
Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
23 den Allsmäktige kunna vi icke fatta, honom som är så stor i kraft, honom som ej kränker rätten, ej strängaste rättfärdighet.
Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
24 Fördenskull frukta människorna honom; men de självkloka -- dem alla aktar han ej på.
Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
