Job 33
1 Men hör nu, Job, mina ord, och lyssna till allt vad jag vill säga.
Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
2 Se, jag upplåter nu mina läppar, min tunga tager till orda i min mun.
Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
3 Ur ett redbart hjärta framgår mitt tal, och vad mina läppar förstå säga de ärligt ut.
Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
4 Guds ande är det som har gjort mig, den Allsmäktiges fläkt beskär mig liv.
Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
5 Om du förmår, så må du nu svara mig; red dig till strid mot mig, träd fram.
Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
6 Se, jag är likställd med dig inför Gud, jag är danad av en nypa ler, också jag.
Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
7 Ja, fruktan för mig behöver ej förskräcka dig, ej heller kan min myndighet trycka dig ned.
Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
8 Men nu sade du så inför mina öron, så ljödo de ord jag hörde:
Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
9 »Ren är jag och fri ifrån överträdelse, oskyldig är jag och utan missgärning;
Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
10 men se, han finner på sak mot mig, han aktar mig såsom sin fiende.
Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
11 Han sätter mina fötter i stocken, vaktar på alla mina vägar.»
Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
12 Nej, häri har du orätt, svarar jag dig. Gud är ju förmer än en människa.
Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
13 Huru kan du gå till rätta med honom, såsom gåve han aldrig svar i sin sak?
Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
14 Både på ett sätt och på två talar Gud, om man också ej aktar därpå.
Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
15 I drömmen, i nattens syn, när sömnen har fallit tung över människorna och de vila i slummer på sitt läger,
Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
16 då öppnar han människornas öron och sätter inseglet på sina varningar till dem,
Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
17 när han vill avvända någon från en ogärning eller hålla högmodet borta ifrån en människa.
Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
18 Så bevarar han hennes själ från graven och hennes liv ifrån att förgås genom vapen.
Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
19 Hon bliver ock agad genom plågor på sitt läger och genom ständig oro, allt intill benen.
Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
20 Hennes sinne får leda vid maten, och hennes själ vid den föda hon älskade.
Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
21 Hennes hull förtvinar, till dess intet är att se, ja, hennes ben täras bort intill osynlighet.
Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
22 Så nalkas hennes själ till graven och hennes liv hän till dödens makter.
Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
23 Men om en ängel då finnes, som vakar över henne, en medlare, någon enda av de tusen, och denne får lära människan hennes plikt,
Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
24 då förbarmar Gud sig över henne och säger; »Fräls henne, så att hon slipper fara ned i graven; lösepenningen har jag nu fått.»
Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
25 Hennes kropp får då ny ungdomskraft, hon bliver åter såsom under sin styrkas dagar.
Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
26 När hon då beder till Gud, är han henne nådig och låter henne se sitt ansikte med jubel; han giver så den mannen hans rättfärdighet åter.
Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 Så får denne då sjunga inför människorna och säga: »Väl syndade jag, och väl kränkte jag rätten, dock vederfors mig ej vad jag hade förskyllt;
Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
28 ty han förlossade min själ, så att den undslapp graven, och mitt liv får nu med lust skåda ljuset.»
Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
29 Se, detta allt kommer Gud åstad, både två gånger och tre, för den mannen,
Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
30 till att rädda hans själ från graven, så att han får njuta av de levandes ljus.
Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
31 Akta nu härpå, du Job, och hör mig; tig, så att jag får tala.
Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
32 Dock, har du något att säga, så svara mig; tala, ty gärna gåve jag dig rätt.
Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
33 Varom icke, så är det du som må höra på mig; du må tiga, så att jag får lära dig vishet.
Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
