Job 31

1 Ett förbund slöt jag med mina ögon: aldrig skulle jag skåda efter någon jungfru.

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 Vilken lott finge jag eljest av Gud i höjden, vilken arvedel av den Allsmäktige därovan?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 Ofärd kommer ju över de orättfärdiga, och olycka drabbar ogärningsmän.

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 Ser icke han mina vägar, räknar han ej alla mina steg?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 Har jag väl umgåtts med lögn, och har min fot varit snar till svek?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 Nej, må jag vägas på en riktig våg, så skall Gud förnimma min ostrafflighet.

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 Hava mina steg vikit av ifrån vägen, har mitt hjärta följt efter mina ögon, eller låder vid min händer en fläck?

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 Då må en annan äta var jag har sått, och vad jag har planterat må ryckas upp med roten.

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 Har mitt hjärta låtit dåra sig av någon kvinna, så att jag har stått på lur vid min nästas dörr?

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 Då må min hustru mala mjöl åt en annan, och främmande män må då famntaga henne.

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 Ja, sådant hade varit en skändlighet, en straffbar missgärning hade det varit,

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 en eld som skulle förtära intill avgrunden och förhärja till roten all min gröda.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 Har jag kränkt min tjänares eller tjänarinnas rätt, när de hade någon tvist med mig?

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 Vad skulle jag då göra, när Gud stode upp, och när han hölle räfst, vad kunde jag då svara honom?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Han som skapade mig skapade ju och dem i moderlivet, han, densamme, har berett dem i modersskötet.

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 Har jag vägrat de arma vad de begärde eller låtit änkans ögon försmäkta?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 Har jag ätit mitt brödstycke allena, utan att den faderlöse och har fått äta därav?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 Nej, från min ungdom fostrades han hos mig såsom hos en fader, och från min moders liv var jag änkors ledare.

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 Har jag kunnat se en olycklig gå utan kläder, se en fattig ej äga något att skyla sig med?

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 Måste ej fastmer hans länd välsigna mig, och fick han ej värma sig i ull av mina lamm?

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 Har jag lyft min hand mot den faderlöse, därför att jag såg mig hava medhåll i porten?

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 Då må min axel lossna från sitt fäste och min arm brytas av ifrån sin led.

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 Jag måste då frukta ofärd ifrån Gud och skulle stå maktlös inför hans majestät.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 Har jag satt mitt hopp till guldet och kallat guldklimpen min förtröstan?

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 Var det min glädje att min rikedom blev så stor, och att min hand förvärvade så mycket?

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 Hände det, när jag såg solljuset, huru det sken, och månen, huru härligt den gick fram,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 att mitt hjärta hemligen lät dåra sig, så att jag med handkyss gav dem min hyllning?

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 Nej, också det hade varit en straffbar missgärning; därmed hade jag ju förnekat Gud i höjden.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 Har jag glatt mig åt min fiendes ofärd och fröjdats, när olycka träffade honom?

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 Nej, jag tillstadde ej min mun att synda så, ej att med förbannelse begära hans liv.

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 Och kan mitt husfolk icke bevittna att envar fick mätta sig av kött vid mitt bord?

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 Främlingen behövde ej stanna över natten på gatan, mina dörrar lät jag stå öppna utåt vägen.

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 Har jag på människovis skylt mina överträdelser och gömt min missgärning i min barm,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 av fruktan för den stora hopen och av rädsla för stamfränders förakt, så att jag teg och ej gick utom min dörr?

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 Ack att någon funnes, som ville höra mig! Jag har sagt mitt ord. Den Allsmäktige må nu svara mig; ack att jag finge min vederparts motskrift!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Sannerligen, jag skulle då bära den högt på min skuldra, såsom en krona skulle jag fästa den på mig.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 Jag ville då göra honom räkenskap för alla mina steg, lik en furste skulle jag då träda inför honom.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 Har min mark höjt rop över mig, och hava dess fåror gråtit med varandra?

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 Har jag förtärt dess gröda obetald eller utpinat dess brukares liv?

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 Då må törne växa upp för vete, och ogräs i stället för korn. Slut på Jobs tal.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.