2 Samuelsboken 22
1 Och David talade till HERREN denna sångs ord, när HERREN hade räddat honom från alla hans fienders hand och från Sauls hand.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Han sade: HERRE, du mitt bergfäste, min borg och min räddare,
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 Gud, du min klippa, till vilken jag tager min tillflykt, min sköld och min frälsnings horn, mitt värn och min tillflykt, min frälsare, du som frälsar mig från våldet!
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 HERREN, den högtlovade, åkallar jag, och från mina fiender bliver jag frälst.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Ty dödens bränningar omvärvde mig, fördärvets strömmar förskräckte mig,
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 Men jag åkallade HERREN i min nöd, ja, jag gick med min åkallan till min Gud. Och han hörde från sin himmelska boning min röst, och mitt rop kom till hans öron.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Då skalv jorden och bävade, himmelens grundvalar darrade; de skakades, ty hans vrede var upptänd.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Rök steg upp från hans näsa och förtärande eld från hans mun, eldsglöd ljungade från honom.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Och han sänkte himmelen och for ned och töcken var under hans fötter.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Han for på keruben och flög, han sågs komma på vindens vingar
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Och han gjorde mörker till en hydda som omslöt honom: vattenhopar, tjocka moln.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Ur glansen framför honom ljungade eldsglöd.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 HERREN dundrade från himmelen den Högste lät höra sin röst.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Han sköt pilar och förskingrade dem, ljungeld och förvirrade dem.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Havets bäddar kommo i dagen, jordens grundvalar blottades, för HERRENS näpst, för hans vredes stormvind.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Han räckte ut sin hand från höjden och fattade mig, han drog mig upp ur de stora vattnen.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Han räddade mig från min starke fiende, från mina ovänner, ty de voro mig övermäktiga.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 De överföllo mig på min olyckas dag, men HERREN blev mitt stöd.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Han förde mig ut på rymlig plats han räddade mig, ty han hade behag till mig.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 HERREN lönar mig efter min rättfärdighet; efter mina händers renhet vedergäller han mig.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Ty jag höll mig på HERRENS vägar och avföll icke från min Gud i ogudaktighet;
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 nej, alla hans rätter hade jag för ögonen, och från hans stadgar vek jag icke av.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Så var jag ostrafflig för honom och tog mig till vara för missgärning.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Därför vedergällde mig HERREN efter min rättfärdighet, efter min renhet inför hans ögon.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Mot den fromme bevisar du dig from, mot en ostrafflig hjälte bevisar du dig ostrafflig.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 Mot den rene bevisar du dig ren, men mot den vrånge bevisar du dig avog.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 och du frälsar ett betryckt folk, men dina ögon äro emot de stolta, till att ödmjuka dem.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Ja, du, HERRE, är min lampa; ty HERREN gör mitt mörker ljust.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Ja, med dig kan jag nedslå härskaror, med min Gud stormar jag murar.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Guds väg är ostrafflig, HERRENS tal är luttrat. En sköld är han för alla som taga sin tillflykt till honom.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Ty vem är Gud förutom HERREN, och vem är en klippa förutom vår Gud?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Gud, du som var mitt starka värn och ledde den ostrafflige på hans väg,
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 du som gjorde hans fötter såsom hindens och ställde mig på mina höjder,
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 du som lärde mina händer att strida och mina armar att spänna kopparbågen!
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Du gav mig din frälsnings sköld och din bönhörelse gjorde mig stor,
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 du skaffade rum för mina steg, där jag gick, och mina fötter vacklade icke.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Jag förföljde mina fiender och förgjorde dem; jag vände icke tillbaka, förrän jag hade gjort ände på dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Ja, jag gjorde ände på dem och slog dem, så att de icke mer reste sig; de föllo under mina fötter.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Du omgjordade mig med kraft till striden, du böjde mina motståndare under mig.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Mina fiender drev du på flykten för mig, dem som hatade mig förgjorde jag.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 De sågo sig omkring, men det fanns ingen som frälste; efter HERREN, men han svarade dem icke.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Och jag stötte dem sönder till stoft på jorden, jag krossade och förtrampade dem såsom orenlighet på gatan.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Du räddade mig ur mitt folks strider, du bevarade mig till ett huvud över hedningar; folkslag som jag ej kände blevo mina tjänare.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Främlingar visade mig underdånighet; vid blotta ryktet hörsammade de mig.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Ja, främlingarnas mod vissnade bort; de omgjordade sig och övergåvo sina borgar.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 HERREN lever! Lovad vare min klippa, upphöjd vare Gud, min frälsnings klippa!
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 Gud, som har givit mig hämnd och lagt folken under mig;
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 du som har fört mig ut från mina fiender och upphöjt mig över mina motståndare, räddat mig från våldets man!
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Fördenskull vill jag tacka dig, HERRE, bland hedningarna, och lovsjunga ditt namn.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 Ty du giver din konung stor seger och gör nåd mot din smorde, mot David och hans säd till evig tid.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
