Psaltaren 95

1 Kommer, låter oss glädjas Herranom, och fröjdas för vår salighets tröst.

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

2 Låt oss med tack komma inför hans ansigte, och fröjdas för honom med Psalmer.

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 Ty Herren är en stor Gud, och en stor Konung öfver alla gudar.

Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

4 Ty i hans hand är hvad som jorden bär, och bergshöjderna äro också hans.

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

5 Ty hans är hafvet, och hans händer hafva det torra beredt.

Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Kommer, låter oss tillbedja, och knäböja, och nederfalla för Herranom, den oss gjort hafver.

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7 Ty han är vår Gud, och vi hans fosterfolk, och hans händers får.

Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

8 I dag om I hans röst hören, så förstocker icke edor hjerta, såsom i Meriba skedde, såsom i Massa i öknene;

"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

9 Der edre fäder försökte mig, förnummo och sågo min verk;

jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 Att jag i fyratio år mödo hade med detta folk, och sade: Det är sådant folk, att deras hjerta alltid vill den orätta vägen, och de mina vägar icke lära vilja;

Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

11 Så att jag svor i mine vrede: De skola icke komma till mina rolighet.

Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."