Psaltaren 95

1 Kommer, låter oss glädjas Herranom, och fröjdas för vår salighets tröst.

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

2 Låt oss med tack komma inför hans ansigte, och fröjdas för honom med Psalmer.

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

3 Ty Herren är en stor Gud, och en stor Konung öfver alla gudar.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

4 Ty i hans hand är hvad som jorden bär, och bergshöjderna äro också hans.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

5 Ty hans är hafvet, och hans händer hafva det torra beredt.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

6 Kommer, låter oss tillbedja, och knäböja, och nederfalla för Herranom, den oss gjort hafver.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

7 Ty han är vår Gud, och vi hans fosterfolk, och hans händers får.

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

8 I dag om I hans röst hören, så förstocker icke edor hjerta, såsom i Meriba skedde, såsom i Massa i öknene;

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

9 Der edre fäder försökte mig, förnummo och sågo min verk;

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

10 Att jag i fyratio år mödo hade med detta folk, och sade: Det är sådant folk, att deras hjerta alltid vill den orätta vägen, och de mina vägar icke lära vilja;

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

11 Så att jag svor i mine vrede: De skola icke komma till mina rolighet.

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.