Psaltaren 94
1 Herre Gud, hvilkom hämnden tillhörer; Gud, hvilkom hämnden tillhörer, bete dig.
Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2 Upphöj dig, du verldenes domare; vedergäll dem högfärdigom det de förtjena.
Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3 Herre, huru länge skola de ogudaktige, huru länge skola de ogudaktige pråla;
Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4 Och så högmodeliga tala; och alle ogerningsmän så berömma sig?
Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5 Herre, de förtrycka ditt folk, och plåga ditt arf.
Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6 Enkor och främlingar dräpa de, och faderlösa döda de;
Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7 Och säga: Herren ser det intet; och Jacobs Gud aktar det intet.
Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8 Märker dock, I galne ibland folket; och I dårar, när viljen I vise varda?
Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9 Den der örat planterat hafver, skulle han icke höra? Den der ögat gjort hafver, skulle han icke se?
Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10 Den der Hedningarna näpser, skulle han icke straffa? den der menniskorna lärer hvad de veta.
Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Men Herren vet menniskornas tankar, att de fåfängelige äro.
Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12 Säll är den som du, Herre, tuktar, och lärer honom genom din lag;
Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13 Att han tålamod hafva må, då illa går; tilldess dem ogudaktiga grafven beredd varder.
Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14 Ty Herren skall icke förkasta sitt folk, eller öfvergifva sitt arf.
Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15 Ty rätt måste dock blifva rätt; och thy måste all from hjerta tillfalla.
Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16 Ho står med mig emot de onda? Ho träder till mig emot de ogerningsmän?
Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17 Om Herren icke hulpe mig, så låge min själ fulltnär uti det stilla.
Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18 Jag sade: Min fot hafver stapplat; men din nåd, Herre, uppehöll mig.
Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19 Jag hade mycket bekymmer i mitt hjerta; men din tröst gladde mina själ.
Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20 Du kommer ju aldrig öfverens med dem skadeliga stolenom, som lagen illa uttyder.
Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21 De rusta sig emot dens rättfärdigas själ, och fördöma oskyldigt blod.
He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22 Men Herren är mitt beskärm, min Gud är mitt hopps tröst.
Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23 Och han skall vedergälla dem deras orätt, och skall förgöra dem för deras ondskos skull; Herren, vår Gud, skall förgöra dem.
Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
