Psaltaren 92

1 En Psalm till att sjunga på Sabbathsdagen. Det är en kostelig ting att tacka Herranom, och lofsjunga dino Namne, du Aldrahögste;

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2 Om morgonen förkunna dina nåde. och om aftonen dina sanning;

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3 På tio stränger, och psaltare; med spelande på harpo.

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4 Ty, Herre, du låter mig gladeligen sjunga om dine verk, och jag berömmer dina händers verk.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5 Herre, huru äro dine verk så store! dine tankar äro så svåra djupe.

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6 En galen tror det intet, och en dåre aktar sådant intet.

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7 De ogudaktige grönskas såsom gräs, och de ogerningsmän blomstras alle; tilldess de förderfvade varda till evig tid.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8 Men du, Herre, äst den Högste, och blifver evinnerliga.

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9 Ty si, dine fiender, Herre, si, dine fiender skola förgås, och alle ogerningsmän måste förströdde varda.

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10 Men mitt horn skall upphöjdt varda, såsom ens enhörnings, och jag varda smord med färska oljo.

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11 Och mitt öga skall lust se på mina fiendar, och mitt öra skall lust höra på de arga, som sig emot mig sätta.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12 Den rättfärdige skall grönskas, såsom ett palmträ; han skall växa, såsom ett cedreträ på Libanon.

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13 De der planterade äro uti Herrans hus, de skola i vår Guds gårdom grönskas.

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14 Och om de än gamle varda, skola de likväl blomstras, fruktsamme och färske vara;

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15 Att de förkunna skola, att Herren så from är; min tröst, och intet orätt är i honom.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.