Psaltaren 78
1 En undervisning Assaphs. Hör, mitt folk, min lag; böjer edor öron till mins muns tal.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Jag vill öppna min mun till ordspråk, och vill förtälja gamla hemligheter;
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 De vi hört hafve och vetom, och våra fäder oss förtäljt hafva;
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 Att vi det icke fördölja skulle deras barnom, som efter komma skulle; utan förkunna Herrans lof, och hans magt och under, som han gjort hafver.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Han upprättade ett vittnesbörd i Jacob, och gaf en lag i Israel, den han våra fäder böd, till att lära deras barn;
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 På det att efterkommanderna måtte det lära, och de barn, som ännu skulle födde varda; då de uppkommo, att de ock förkunnade det sinom barnom;
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Att de skulle sätta sitt hopp till Gud, och icke förgäta Guds verk, och hålla hans bud;
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Och icke varda, såsom deras fäder, en affällig och ohörsam art; hvilkom deras hjerta icke fast var, och deras ande höll sig icke troliga till Gud;
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Såsom Ephraims barn, som väpnade voro och förde bågan, föllo af i stridstidenom.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 De höllo icke Guds förbund, och ville icke vandra i hans lag;
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Och förgåto hans verk, och hans under, som han dem bevist hade.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 För deras fäder gjorde han under, i Egypti land, på den markene Zoan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Han åtskiljde hafvet, och lät dem gå derigenom, och satte vattnet såsom en mur.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Han ledde dem om dagen med en molnsky, och om nattena med en klar eld.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Han lät bergsklippona remna i öknene, och gaf dem dricka vatten tillfyllest;
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Och lät bäcker flyta utu bergsklippone, att de flöto derut, såsom vattuströmmar.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Likväl syndade de ännu emot honom, och förtörnade den Högsta i öknene;
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 Och försökte Gud, i deras hjerta, att de spis beddes till deras själar;
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 Och talade emot Gud, och sade: Ja, skulle väl Gud kunna bereda ett bord i öknene?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Si, han hafver väl slagit bergsklippona, att vatten utflöt, och bäcker sig utgåfvo; men huru kan han gifva bröd, och skaffa sino folke kött?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Då nu Herren det hörde, vardt han upptänd; och eld gick upp i Jacob, och vrede kom öfver Israel;
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Att de icke trodde uppå Gud, och hoppades icke uppå hans hjelp.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Och han böd skyarna ofvantill, och upplät himmelens dörrar;
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 Och lät regna Man till dem till mats, och gaf dem himmelsbröd.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 De åto änglabröd; han sände dem mat tillfyllest.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Han lät blåsa östanväder under himmelen, och genom sina starkhet upprörde sunnanväder;
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 Och lät kött regna uppå dem såsom stoft, och foglar såsom sanden i hafvet;
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Och lät dem falla i deras lägre, allestäds der de bodde.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Då åto de, och vordo för mätte; han lät dem släcka sin lusta.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Då de ännu sin lusta icke släckt hade, och de ännu åto deraf,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Så kom Guds vrede öfver dem; och drap de yppersta ibland dem, och nederslog de bästa i Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Men öfver allt detta syndade de ännu mer, och trodde intet uppå hans under.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Derföre lät han dem dö bort, så att de intet fingo, och måste i deras lifsdagar plågade varda.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 När han drap dem, sökte de honom, och vände sig bittida till Gud;
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 Och tänkte, att Gud är deras tröst, och Gud den Högste deras förlösare;
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Och skrymtade för honom med deras mun, och lögo för honom med deras tungo.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 Men deras hjerta var icke fast intill honom, och höllo sig icke troliga intill hans förbund.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Men han var barmhertig, och förlät missgerningarna, och förgjorde dem icke; och afvände ofta sina vrede, och lät icke alla sina vrede gå.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Ty han tänkte att de äro kött; ett väder, som bortfar, och kommer intet igen.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 De förtörnade honom ganska ofta i öknene, och bekymrade honom i ödemarkene.
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 De försökte Gud framgent, och rette den Heliga i Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 De tänkte intet uppå hans hand, den dagen då han förlöste dem ifrå fienderna;
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 Såsom han sina tecken gjort hade uti Egypten, och sina under i det landet Zoan.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Då han deras vatten i blod vände; så att de af deras bäcker icke dricka kunde.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Då han ohyro ibland dem sände, som dem åto, och paddor, som dem förderfvade;
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 Och gaf deras frukt gräsmatkom, och deras säd gräshoppom.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Då han deras vinträ med hagel förderfvade, och deras mulbärsträ med stort hagel.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Då han deras boskap slog med hagel, och deras hjordar med ljungande.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Då han i sina grymma vrede sände ibland dem onda änglar, och lät dem härja och förderfva, och skada göra.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Då han lät sina vrede gå, och icke skonade deras själom för dödenom, och lät deras boskap dö af pestilentie.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Då han i Egypten allt förstfödt slog, de första arfvingar i Hams hyddom;
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Och lät sitt folk utdraga såsom får, och förde dem såsom en hjord i öknene.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Och han ledde dem säkra, så att de intet fruktade sig; men deras fiendar öfvertäckte hafvet;
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Och lät dem komma i sina helga gränsor, till detta berg, hvilket hans högra hand förvärfvat hafver;
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Och fördref för dem folk, och lät dem utskifta arfvet, och lät Israels slägter bo i deras hyddom.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Men de försökte och förtörnade Gud, den Högsta, och höllo intet hans vittnesbörd;
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Och föllo tillbaka, och föraktade all ting, såsom deras fäder; och höllo intet, såsom en lös båge;
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Och förtörnade honom med sina höjder, och rette honom med sina afgudar;
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Och då Gud det hörde, vardt han upptänd, och förkastade Israel svårliga;
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Så att han lät fara sina boning i Silo, den hyddo, der han ibland menniskor bodde;
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Och gaf deras magt uti fängelse, och deras härlighet uti fiendans händer;
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Och öfvergaf sitt folk för svärd, och var upptänd emot sitt arf.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Deras unga män förtärde elden, och deras jungfrur måste ogifta blifva.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Deras Prester föllo genom svärd, och inga enkor voro, de der gråta skulle.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Och Herren vaknade upp, såsom en sofvande, och såsom en stark glad är, den ifrå vin kommer;
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 Och slog sina fiendar baktill, och hängde en evig skam uppå dem;
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Och förkastade Josephs hyddo, och utvalde icke Ephraims slägte;
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Utan utvalde Juda slägte, det berget Zion, som han älskade;
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Och byggde sin helgedom högt, såsom ett land det evinnerliga fast stå skall;
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Och utvalde sin tjenare David, och tog honom utu fårahusen.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Ifrå de däggande får hemtade han honom, att han hans folk Jacob föda skulle, och hans arf Israel.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Och han födde dem också med all trohet, och regerade dem med all flit.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
