Psaltaren 77
1 En Psalm Assaphs, för Jeduthun, till att föresjunga. Jag ropar med mine röst till Gud; till Gud ropar jag, och han hörer mig.
Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
2 Uti mine nöds tid söker jag Herran; min hand är om nattena uträckt, och håller intet upp; ty min själ vill sig icke trösta låta.
Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
3 När jag bedröfvad är, så tänker jag uppå Gud; när mitt hjerta i ångest är, så talar jag. (Sela)
Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
4 Min ögon håller du, att de vaka. Jag är så vanmägtig, att jag icke tala kan.
Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
5 Jag tänker uppå den gamla tiden, på de förra år.
Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
6 Jag tänker om nattena på mitt strängaspel, och talar med mino hjerta; min ande ransakar.
Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
7 Månn då Herren förkasta evinnerliga; och ingen nåd mer bevisa?
Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
8 Är det så alldeles ute med hans godhet; och hafver tillsägelsen en ända?
Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
9 Hafver då Gud förgätit att vara nådelig; och tillyckt sina barmhertighet för vredes skull? (Sela)
Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
10 Men dock sade jag: Dermed qväl jag mig sjelf; den Högstas högra hand kan all ting förvandla.
Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
11 Derföre tänker jag uppå Herrans gerningar; ja, jag tänker uppå din förra under;
Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
12 Och talar om all din verk, och säger om din anslag:
Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
13 Gud, din väg är helig; hvar är en så mägtig Gud, såsom du, Gud, äst?
Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
14 Du äst den Gud, som under gör; du hafver bevisat dina magt ibland folken.
Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
15 Du hafver förlossat ditt folk väldeliga, Jacobs barn och Josephs. (Sela)
Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
16 Vattnen sågo dig, Gud, vattnen sågo dig, och ängslades; och djupen stormade.
Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
17 De tjocke skyar utgöto vatten; skyarna dundrade, och skotten foro deribland.
Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
18 Det dundrade i himmelen, ditt ljungande lyste på jordene; jorden rördes och bäfvade deraf.
Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
19 Din väg var i hafvet, och din stig i stort vatten; och man fann dock intet din fotspår.
Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
20 Du förde ditt folk, såsom en fårahjord, genom Mose och Aaron.
Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
