Psaltaren 64

1 En Psalm Davids, till att föresjunga. Hör, Gud, mina röst, i mine klagan. Bevara mitt lif för den grufveliga fiendan.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

2 Förskyl mig för de ondas församling; för deras hop, som illa göra;

Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

3 De der skärpa sina tungor, såsom ett svärd, och skjuta med sina förgiftiga ord, såsom med pilar;

jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

4 Att de måga lönliga skjuta den fromma; med hast skjuta de uppå honom, utan all fruktan.

salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

5 De äro djerfve med sin onda anslag, och talas vid, huru de snaror lägga vilja, och säga: Ho kan se dem?

He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

6 De dikta skalkhet, och hållat hemliga; de äro illfundige, och hafva listig skalkastycke före.

He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

7 Men Gud skall hasteliga skjuta dem, så att dem skall svida efter.

Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

8 Deras egen tunga skall fälla dem; så att dem bespotta skall hvar och en, som dem ser.

He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

9 Och alla menniskor, som det se, skola frukta sig, och säga: Det hafver Gud gjort; och förmärka, att det är hans gerning.

Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

10 De rättfärdige skola fröjda sig af Herranom, och förtrösta uppå honom, och alla fromma hjertan skola deraf berömma sig.

Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.