Psaltaren 55

1 En undervisning Davids, till att föresjunga på strängaspel. Gud, hör mina bön, och fördölj dig icke för mitt bedjande.

Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.

2 Akta uppå mig, och hör mig, huru jämmerliga jag klagar och gråter;

Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,

3 Att fienden så ropar, och den ogudaktige tränger; ty de vilja komma mig på skada, och äro mig svårliga vrede.

koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.

4 Mitt hjerta ängslas i mitt lif, och dödsens fruktan är fallen uppå mig.

Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.

5 Fruktan och bäfvande är mig uppåkommet, och grufvelse hafver öfverfallit mig.

Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.

6 Jag sade: O! hade jag vingar såsom dufvor, att jag måtte flyga, och någorstäds blifva;

Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

7 Si, så ville jag draga mig långt bort, och blifva i öknene. (Sela)

Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)

8 Jag ville skynda mig, att jag måtte undkomma för storm och oväder.

Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

9 Gör, Herre, deras tungor oens, och låt dem förgås; ty jag ser orätt och trätor i stadenom.

Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

10 Sådant går dag och natt allt omkring, innan hans murar; möda och arbete är derinne.

Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11 Orätten regerar derinne; lögn och bedrägeri vänder intet igen uppå hans gator.

Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.

12 Om min fiende skämde mig, ville jag det lida; och om min hatare trugade mig, ville jag gömma mig bort för honom.

Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;

13 Men du äst min stallbroder, min skaffare, och min kände vän.

vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,

14 Vi, som vänliga omginges inbördes med hvarannan, vi vandrade i Guds hus tillhopa.

jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!

15 Döden öfverfalle dem, och fare sig lefvande uti helvetet; ty all skalkhet är uti deras hop. (Sheol h7585)

Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)

16 Men jag vill ropa till Gud, och Herren skall hjelpa mig.

Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

17 Om afton, morgon och middag vill jag klaga och gråta; så skall han höra mina röst.

Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.

18 Han förlöser mina själ ifrå dem som vilja till verka med mig, och skaffar henne ro; ty de äro många emot mig.

Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

19 Gud skall hörat, och späka dem, den alltid blifver. (Sela) Ty de vända sig icke, och frukta Gud intet;

Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.

20 Ty de lägga sina händer uppå hans fridsamma, och ohelga hans förbund.

Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.

21 Deras mun är halare än smör, och hafva dock örlig i sinnet; deras ord äro lenare än olja, och äro dock bar svärd.

Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

22 Kasta dina omsorg uppå Herran, han skall försörja dig; och skall icke låta den rättfärdiga i oro blifva till evig tid.

Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

23 Men Gud, du skall nederstörta dem uti den djupa kulona; de blodgiruge och falske skola icke komma till sin halfva ålder; men jag hoppas uppå dig.

Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.