Psaltaren 55

1 En undervisning Davids, till att föresjunga på strängaspel. Gud, hör mina bön, och fördölj dig icke för mitt bedjande.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

2 Akta uppå mig, och hör mig, huru jämmerliga jag klagar och gråter;

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

3 Att fienden så ropar, och den ogudaktige tränger; ty de vilja komma mig på skada, och äro mig svårliga vrede.

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

4 Mitt hjerta ängslas i mitt lif, och dödsens fruktan är fallen uppå mig.

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

5 Fruktan och bäfvande är mig uppåkommet, och grufvelse hafver öfverfallit mig.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

6 Jag sade: O! hade jag vingar såsom dufvor, att jag måtte flyga, och någorstäds blifva;

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

7 Si, så ville jag draga mig långt bort, och blifva i öknene. (Sela)

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

8 Jag ville skynda mig, att jag måtte undkomma för storm och oväder.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

9 Gör, Herre, deras tungor oens, och låt dem förgås; ty jag ser orätt och trätor i stadenom.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

10 Sådant går dag och natt allt omkring, innan hans murar; möda och arbete är derinne.

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11 Orätten regerar derinne; lögn och bedrägeri vänder intet igen uppå hans gator.

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

12 Om min fiende skämde mig, ville jag det lida; och om min hatare trugade mig, ville jag gömma mig bort för honom.

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

13 Men du äst min stallbroder, min skaffare, och min kände vän.

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

14 Vi, som vänliga omginges inbördes med hvarannan, vi vandrade i Guds hus tillhopa.

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

15 Döden öfverfalle dem, och fare sig lefvande uti helvetet; ty all skalkhet är uti deras hop. (Sheol h7585)

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

16 Men jag vill ropa till Gud, och Herren skall hjelpa mig.

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

17 Om afton, morgon och middag vill jag klaga och gråta; så skall han höra mina röst.

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

18 Han förlöser mina själ ifrå dem som vilja till verka med mig, och skaffar henne ro; ty de äro många emot mig.

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

19 Gud skall hörat, och späka dem, den alltid blifver. (Sela) Ty de vända sig icke, och frukta Gud intet;

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

20 Ty de lägga sina händer uppå hans fridsamma, och ohelga hans förbund.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

21 Deras mun är halare än smör, och hafva dock örlig i sinnet; deras ord äro lenare än olja, och äro dock bar svärd.

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

22 Kasta dina omsorg uppå Herran, han skall försörja dig; och skall icke låta den rättfärdiga i oro blifva till evig tid.

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

23 Men Gud, du skall nederstörta dem uti den djupa kulona; de blodgiruge och falske skola icke komma till sin halfva ålder; men jag hoppas uppå dig.

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.