Psaltaren 44

1 En undervisning Korah barnas, till att föresjunga. Gud, vi hafve med våra öron hört, våre fäder hafva det förtäljt oss, hvad du i deras dagar gjort hafver fordom.

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

2 Du hafver med dine hand fördrifvit Hedningarna; men dem hafver du insatt. Du hafver förderfvat folken; men dem hafver du utvidgat.

Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

3 Ty de hafva icke intagit landet genom sitt svärd, och deras arm halp dem intet; utan din högra hand, din arm och ditt ansigtes ljus; ty du hade ett behag till dem.

Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

4 Gud, du äst den samme min Konung, som Jacob hjelp tillsäger.

Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

5 Igenom dig skole vi nederslå våra fiendar. I ditt Namn vilje vi undertrampa dem som sig emot oss sätta.

Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

6 Ty Jag förlåter mig icke uppå min båga, och mitt svärd kan intet hjelpa mig;

Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

7 Utan du hjelper oss ifrå våra fiendar, och gör dem till skam, som hata oss.

vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

8 Vi vilje dagliga berömma oss af Gudi, och tacka dino Namne evinnerliga. (Sela)

Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)

9 Hvi bortdrifver du då nu oss, och låter oss till skam varda; och drager icke ut i vårom här?

Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

10 Du låter oss fly för våra fiendar, att de, som oss hata, skola beröfva oss.

Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

11 Du låter uppäta oss såsom får, och förströr oss ibland Hedningarna.

Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

12 Du säljer ditt folk förgäfves, och tager der intet före.

Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

13 Du gör oss till smälek vårom grannom; till spott och hån dem som omkring oss äro.

Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

14 Du gör oss till ett ordspråk ibland Hedningarna, och att folken rista hufvudet öfver oss.

Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

15 Dagliga är min smälek för mig, och mitt ansigte är fullt med skam;

Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

16 Att jag måste de försmädare och lastare höra, och fienderna och de hämndgiruga se.

herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

17 Allt detta är öfver oss kommet, och vi hafve dock intet förgätit dig, eller otroliga i ditt förbund handlat.

Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

18 Vårt hjerta är icke affallet, eller vår gång viken ifrå din väg;

Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

19 Att du så sönderslår oss ibland drakar, och öfvertäcker oss med mörker.

Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

20 Om vi vår Guds Namn förgätit hade, och våra händer upplyft till en främmande Gud;

Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

21 Det kunde Gud väl finna. Nu känner han ju vår hjertans grund.

eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

22 Ty vi varde ju dagliga för dina skull dräpne, och äro räknade såsom slagtefår.

Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

23 Uppväck dig, Herre; hvi sofver du? Vaka upp, och bortdrif oss icke med allo.

Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

24 Hvi fördöljer du ditt ansigte; och förgäter vårt elände och tvång?

Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

25 Ty vår själ är nederböjd till jordena; vår buk låder vid jordena.

Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.

26 Statt upp, hjelp oss, och förlös oss, för dina godhets skull.

Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.