Psaltaren 41

1 En Psalm Davids, till att föresjunga. Säll är den, som låter sig vårda; om den fattiga; honom skall Herren hjelpa i den onda tiden.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.

2 Herren skall bevara honom, och hålla honom i lifve, och låta honom gå väl på jordene, och icke gifva honom uti hans fiendars vilja.

Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.

3 Herren skall vederqvicka honom på hans sotesäng; du hjelper honom ifrån alla hans krankhet.

Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.

4 Jag sade: Herre, var mig nådelig; hela mina själ, ty jag hafver syndat emot dig.

Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".

5 Mine ovänner talade ondt emot mig: När kan han dö, och hans namn förgås?

Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"

6 De komma till att skåda, och menat dock intet af hjertat; utan söka något, det de lasta måga, gå bort och förat ut.

Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.

7 Alle de som mig hata, tassla tillhopa emot mig, och tänka ondt öfver mig.

Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankitsevat minulle pahaa:

8 De hafva beslutit ett skalkastycke öfver mig: När han ligger, skall han intet uppstå igen.

"Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".

9 Och min vän, den jag mig betrodde, den mitt bröd åt, trampade mig under fötterna.

Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.

10 Men du, Herre, var mig nådelig, och hjelp mig upp, så vill jag vedergälla dem.

Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan.

11 Derpå märker jag, att du ett behag till mig hafver, att min fiende icke skall glädja sig öfver mig.

Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.

12 Men mig uppehåller du för mina fromhets skull, och ställer mig inför ditt ansigte evinnerliga.

Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.

13 Lofvad vare Herren, Israels Gud, ifrån nu, allt intill evighet. Amen, Amen.

Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.