Psaltaren 36

1 En Psalm Davids, Herrans tjenares, till att föresjunga. Jag säger i sanningene, att de ogudaktige arge skalkar äro; ty när dem är ingen Gudsfruktan.

Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.

2 De rosa hvarannan inbördes, att de måga främja sina onda saker, och skämma andra.

Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

3 All deras lära är skadelig och lögn; de låta ock intet undervisa sig, att de måtte något godt göra;

Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.

4 Utan de tänka till skada på deras säng; och stå faste på den onda vägen, och sky för intet ondt.

Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.

5 Herre, din godhet räcker så vidt som himmelen är, och din sanning så vidt som skyarna gå.

Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.

6 Din rättfärdighet står såsom Guds berg, och dine rätter såsom stor djup. Herre, du hjelper både menniskom och fänad.

Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

7 Huru dyr är din godhet, Gud, att menniskors barn tröst hafva under dina vingars skugga!

Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

8 De varda druckne utaf dins hus rika håfvor, och du skänker dem med vällust, såsom med enom ström.

Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

9 Ty när dig är en lefvandes källa, och i dino ljuse se vi ljus.

Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

10 Utbred dina godhet öfver dem som känna dig, och dina rättfärdighet öfver de fromma.

Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

11 Låt mig icke undertrampad varda af de stolta, och de ogudaktigas hand omstörte mig icke;

Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako.

12 Utan låt de ogerningsmän der falla, att de måga bortdrifne varda, och icke bestå kunna.

Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.