Psaltaren 2
1 Hvarföre vredgas Hedningarna, och folken tala så fåfängt?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2 Konungarna på jordene resa sig upp, och herrarna rådslå med hvarannan emot Herran och hans Smorda:
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3 Låt oss sönderslita deras bojor, och kasta deras band bort ifrån oss.
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4 Men den i himmelen bor, begabbar dem, och Herren bespottar dem.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5 Han skall en gång tala med dem i sine vrede, och med sine grymhet skall han förskräcka dem.
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 Men jag hafver insatt min Konung på mitt helga berg Zion.
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 Jag vill om ett sådant sätt predika, som Herren till mig sagt hafver: Du äst min Son, i dag hafver jag födt dig.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Äska, af mig, så vill jag gifva dig Hedningarna till arfs, och verldenes ändar till egendom.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 Du skall sönderslå dem med jernspiro; såsom lerpottor skall du sönderkrossa dem.
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 Så låter nu undervisa eder, I Konungar; och låter tukta eder, I domare på jordene.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Tjener Herranom med fruktan, och fröjder eder med bäfvande.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12 Hyller Sonen, att han icke förtörnas, och I förgås på, vägenom; ty hans vrede skall snart begynna att bränna; men salige äro alle de som trösta på honom.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
