Psaltaren 18
1 En Psalm, till att föresjunga, Davids, Herrans tjenares; hvilken denna visos ord talade till Herran, på den tid Herren honom hulpit hade ifrå hans fiendars hand, och ifrå Sauls hand; Och sade: Hjerteliga, kär hafver jag dig, Herre, min starkhet;
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Herre, min klippa, min borg, min förlossare; min Gud, min tröst, den jag mig vid håller; min sköld, och min salighets horn, och mitt beskydd.
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Jag vill lofva och åkalla Herren; så blifver jag ifrå mina ovänner förlöst.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Ty dödsens band hafva, omfattat mig, och Belials bäcker förskräckt mig.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 När jag är i ångest, så åkallar jag Herran, och ropar till min Gud; så hörer han mina röst af sitt tempel, och mitt rop kommer för honom till hans öron.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Jorden bäfvade och gaf sig, och bergens grundvalar rördes och bäfvade, då han vred var.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Damb gick upp af hans näso, och förtärande eld af hans mun; så att det ljungade deraf.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Han böjde himmelen, och for neder, och mörker var under hans fötter.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Och han för uppå Cherub, och flög; han sväfde på vädrens vingar.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Hans tjäll omkring honom var mörker, och svart tjockt moln, der han inne fördold var.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Af skenet för honom delte sig skyn, med hagel och ljungande.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Och Herren dundrade i himmelen; och den Högste lät sitt dunder ut, med hagel och ljungande.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Han sköt sina skott, och förströdde dem; han lät fast ljunga, och förskräckte dem.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Der såg man vattuådrorna; och jordenes grund vardt blottad, Herre, af ditt straff, af dine näsos anda och blåst.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Han sände utaf höjdene, och hemtade mig; och drog mig utu stor vatten.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Han halp mig ifrå mina starka fiendar; ifrå mina hatare, som mig för mägtige voro;
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 De mig öfverföllo i mins motgångs tid; och Herren vardt min tröst.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Och han förde mig ut på rymdena; han tog mig derut; ty han hade lust till mig.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Herren gör väl emot mig, efter mina rättfärdighet; han vedergäller mig efter mina händers renhet.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 Ty jag håller Herrans vägar, och är icke ogudaktig emot min Gud.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Ty alla hans rätter hafver jag för ögon, och hans bud kastar jag icke ifrå mig.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Men jag; är utan vank för honom, och bevarar mig för min synd.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Derföre vedergäller mig Herren, efter mina rättfärdighet; efter mina händers renhet för hans ögon.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Med de heliga äst du helig; och med de fromma, äst du from;
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 Och med de rena äst du ren; och vid de afvoga ställer du dig afvog.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 Ty du hjelper det elända folket, och de höga ögon förnedrar du.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Ty du upplyser mina lykto; Herren, min Gud, gör mitt mörker ljust.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Ty med dig kan jag nederlägga krigsfolk, och med minom Gud öfver muren springa.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Guds vägar äro utan vank; Herrans tal äro genomluttrad; han är en sköld allom dem som trösta uppå honom.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Ty ho är en Gud, utan Herren; eller en starker, utan vår Gud?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Gud omgjordar mig med kraft, och gör mina vägar utan vank.
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 Han gör mina fötter lika som hjortars, och sätter mig på mina höjder.
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 Han lärer mina hand strida, och min arm spänna kopparbågan.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Och du gifver mig dins salighets sköld, och din högra hand stärker mig; och när du förnedrar mig, gör du mig storan.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Du gör under mig rum till att gå, att mina fötter icke skola slinta.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Jag vill jaga efter mina fiendar, och gripa dem; och intet omvända, tilldess jag hafver nederlagt dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Jag skall slå dem, och de skola icke kunna mig emotstå; de måste falla under mina fötter.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Du kan rusta mig med starkhet till strid; du kan kasta dem under mig, som sig emot mig sätta.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Du gifver mig mina fiendar på flyktena, att jag må förstöra mina hatare.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 De ropa, men der är ingen hjelpare: till Herran, men han svarar dem intet.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Jag skall sönderstöta dem som stoft för vädret; jag skall bortkasta dem såsom träck på gatomen.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Du hjelper mig ifrå det trätosamma folket, och gör mig till ett hufvud ibland Hedningarna; ett folk, som jag intet kände, tjenar mig.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Det hörer mig med hörsam öron; men de främmande barn förneka mig.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 De främmande barn försmäkta, och brytas i sina bojor.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Herren lefver, och lofvad vare min tröst; och mins salighets Gud varde upphöjd.
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 Gud, som mig hämnd gifver, och tvingar folken under mig;
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 Den mig hjelper ifrå mina fiendar, och upphöjer mig ifrå dem, som sätta sig emot mig; du hjelper mig ifrå de vrånga.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Derföre vill jag tacka dig, Herre, ibland Hedningarna, och lofsjunga dino Namne;
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Den sinom Konung stor salighet bevisar, och gör sinom smorda godt; David, och hans säd evinnerliga.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
