Psaltaren 147
1 Lofver Herran; ty att lofva vår Gud är en kostelig ting; det lofvet är ljufligit och dägeligit.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Herren bygger Jerusalem, och sammanhemtar de fördrefna i Israel.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Han helar dem som ett förkrossadt hjerta hafva, och förbinder deras sveda.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Han räknar stjernorna, och nämner dem alla vid namn.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Vår Herre är stor, och stor är hans magt; och det är obegripeligit, huru han regerar.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Herren upprättar de elända, och slår de ogudaktiga till jordena.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Sjunger till skiftes Herranom med tacksägelse, och lofver vår Gud med harpo;
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Den himmelen med skyar betäcker, och gifver regn på jordena; den gräs på bergen växa låter;
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Den boskapenom sitt foder gifver; dem unga korpomen, som ropa till honom.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Han hafver inga lust till hästars starkhet; icke heller behag till någors mans ben.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Herren hafver behag till dem som frukta honom; dem som uppå hans godhet hoppas.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Prisa, Jerusalem, Herran; lofva, Zion, din Gud.
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Ty han gör bommarna fasta för dina portar, och välsignar din barn i dig.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Han skaffar dinom gränsom frid, och mättar dig med bästa hvete.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Han sänder sitt tal uppå jordena; hans ord löper snarliga.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Han gifver snö såsom ull; han strör rimfrost såsom asko.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Han kastar sitt hagel såsom betar. Ho kan blifva för hans frost?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Han säger, så försmälter det; han låter sitt väder blåsa, så töar det upp.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Han kungör Jacob sitt ord, Israel sina seder och rätter.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Så gör han ingom Hedningom; ej heller låter dem veta sina rätter. Halleluja.
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
