Psaltaren 143
1 En Psalm Davids. Herre, hör mina bön, förnim mina bön, för dina sannings skull; bönhör mig, för dina rättfärdighets skull.
Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden,
2 Och gack icke till doms med din tjenare; ty för dig är ingen lefvandes rättfärdig.
Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.
3 Ty fienden förföljer mina själ, och sönderslår mitt lif till jordena. Han lägger mig i mörkret, såsom de döda i verldene.
Sillä vihollinen vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa.
4 Och min ande är i mig bedröfvad; mitt hjerta är mig i mitt lif förtärdt.
Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu.
5 Jag tänker uppå de förra tider; jag talar om alla dina gerningar, och säger af dina händers verk.
Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä.
6 Jag uträcker mina händer till dig; min själ törster efter dig, såsom en torrjord. (Sela)
Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, (Sela)
7 Herre, bönhör mig snarliga, min ande förgås; göm icke ditt ansigte bort ifrå mig, att jag dem icke lik varder, som i kulona fara.
Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät.
8 Låt mig bittida höra din nåd; ty jag hoppas på dig. Kungör mig den väg, der jag uppå gå skall; ty mig trängtar efter dig.
Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös.
9 Hjelp mig, Herre, ifrå mina fiendar; till dig hafver jag tillflykt.
Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen.
10 Lär mig göra efter ditt behag; ty du äst min Gud. Din gode Ande före mig på en jemn väg.
Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä.
11 Herre, vederqvick mig, för ditt Namns skull; för mina själ utu nödene, för dina rättfärdighets skull.
Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden.
12 Och förgör mina fiendar, för dina godhets skull, och förgör alla de som mina själ bedröfva; ty jag är din tjenare.
Ja teloita viholliseni sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias.
