Psaltaren 132

1 En visa i högre choren. Tänk, Herre, uppå David, och uppå allt hans lidande;

Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

2 Hvilken Herranom svor, och lofvade dem mägtiga i Jacob:

hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

3 Jag vill icke gå i mins hus hyddo, eller lägga mig på mine sängs lägre;

"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

4 Jag vill icke låta mina ögon sofva, eller mina ögnalock sömnoga vara;

minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

5 Tilldess jag må finna ett rum för Herranom, till en boning dem mägtiga i Jacob.

ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".

6 Si, vi höre derom i Ephrata; vi hafve funnit det på skogsmarkene.

Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

7 Vi vilje gå in uti hans boningar, och tillbedja inför hans fotapall.

Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

8 Herre, statt upp till dina ro, du och din magts ark.

Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

9 Låt dina Prester kläda sig med rättfärdighet, och dina heliga glädja sig.

Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

10 Tag icke bort dins smordas regemente, for din tjenare Davids skull.

Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

11 Herren hafver svorit David en sannan ed, der skall han intet ifrå träda: Jag skall sätta dig dins lifs frukt uppå din stol.

Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

12 Om dina barn hålla mitt förbund, och min vittnesbörd, som jag dem lärandes varder, så skola ock deras barn sitta på dinom stol evinnerliga.

Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

13 Ty Herren hafver utvalt Zion, och hafver lust till att bo der.

Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

14 Detta är min hvila evinnerliga, här vill jag bo; ty här behagar mig väl.

"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

15 Jag vill välsigna dess spis, och gifva dess fattigom bröd nog.

Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

16 Dess Prester vill jag bekläda med salighet, och dess helige skola glädja sig.

Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

17 Dersammastäds skall uppgå Davids horn; jag hafver tillredt minom smorda ena lykto.

Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

18 Hans fiendar vill jag bekläda med skam; men öfver honom skall hans krona blomstras.

Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."