Psaltaren 12

1 En Psalm Davids, till att föresjunga på åtta stränger. Hjelp, Herre; de helige äro förminskade; och de trogne äro få ibland menniskors barn.

Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2 Den ene talar med den andra onyttig ting; och skrymta, och lära utaf oens hjerta.

He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3 Herren utrote allt skrymteri och de tungo, som stor ord talar;

Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4 De der säga: Vår tunga skall hafva öfverhandena; oss bör tala; ho är vår herre?

ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5 Efter nu de elände förtryckte varda, och de fattige sucka, vill jag upp, säger Herren; jag vill skaffa en hjelp, att man frimodeliga lära skall.

"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6 Herrans tal är klart, såsom genomluttradt silfver i enom lerdegel, bepröfvadt sju resor.

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7 Du Herre, bevara dem, och förvara oss för detta slägtet, till evig tid.

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8 Ty det varder allestäds fullt med ogudaktiga, der sådana löst folk ibland menniskorna rådande är.

Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.