Psaltaren 119
1 Salige äro de som utan vank lefva, de som i Herrans lag vandra.
Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
2 Salige äro de som hans vittnesbörd hålla; de som af allo hjerta söka honom.
Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
3 Ty de som på hans vägom vandra, de göra intet ondt.
jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
4 Du hafver budit, att hålla dina befallningar fliteliga.
Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
5 O! att mitt lif hölle dina rätter med fullt allvar.
Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
6 När jag skådar uppå all din bud, så kommer jag icke på skam.
Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
7 Jag tackar dig af rätt hjerta, att du lärer mig dina rättfärdighets rätter.
Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
8 Dina rätter vill jag hålla; öfvergif mig dock aldrig.
Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
9 Huru skall en yngling sin väg ostraffeliga gå? När han håller sig efter din ord.
Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
10 Jag söker dig af allo hjerta; Låt mig icke fela om din bud.
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
11 Jag behåller din ord i mitt hjerta, på det jag icke skall synda emot dig.
Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
12 Lofvad vare du, Herre; lär mig dina rätter.
Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
13 Jag vill med mina läppar förtälja alla dins muns rätter.
Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
14 Jag fröjdar mig af dins vittnesbörds väg, såsom af allahanda rikedomar.
Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Jag talar det du befallt hafver, och ser på dina vägar.
Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
16 Jag hafver lust till dina rätter, och förgäter icke din ord.
Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
17 Gör väl med din tjenare, att jag må lefva och hålla din ord.
Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
18 Öppna mig ögonen, att jag må se under i din lag.
Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
19 Jag är en gäst på jordene; fördölj icke din bud för mig.
Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
20 Min själ är all sönderkrossad för trängtans skull, efter dina rätter alltid.
Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
21 Du näpser de stolta; förbannade äro de som vika ifrå din bud.
Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
22 Vänd ifrå mig försmädelse och föraktelse; ty jag håller din vittnesbörd.
Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
23 Sitta ock Förstarna och tala emot mig; men din tjenare talar om dina rätter.
Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
24 Jag hafver lust till din vittnesbörd; de äro mine rådgifvare.
Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Min själ ligger i stoft; vederqvick mig efter ditt ord.
Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
26 Jag förtäljer mina vägar, och du bönhörer mig; lär mig dina rätter.
Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
27 Undervisa mig dina befallningars väg, så vill jag tala om din under.
Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
28 Jag grämer mig så att hjertat mig försmäktas; styrk mig efter ditt ord.
Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
29 Vänd ifrå mig den falska vägen, och unna mig din lag.
Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
30 Jag hafver utvalt sanningenes väg; dina rätter hafver jag mig föresatt.
Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
31 Jag håller mig intill din vittnesbörd; Herre, låt mig icke på skam komma.
Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
32 När du mitt hjerta tröstar, så löper jag dins buds väg.
Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
33 Lär mig, Herre, dina rätters väg, att jag må bevara dem intill ändan.
Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
34 Undervisa mig, att jag må bevara din lag, och hålla dem af allo hjerta.
Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
35 För mig in på din buds stig, ty jag hafver der lust till.
Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
36 Böj mitt hjerta till din vittnesbörd, och icke till girighet.
Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
37 Vänd bort min ögon, att de icke se efter onyttig läro; utan vederqvick mig på dinom väg.
Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
38 Låt din tjenare hålla din bud stadeliga för din ord, att jag må frukta dig.
Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
39 Vänd ifrå mig den försmädelse, som jag fruktar; ty dine rätter äro lustige.
Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
40 Si, jag begärar dina befallningar; vederqvick mig med dine rättfärdighet.
Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
41 Herre, låt mig vederfaras dina nåd; dina hjelp efter ditt ord;
Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
42 Att jag mina lastare svara må; ty jag förlåter mig uppå ditt ord.
että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
43 Och tag ju icke ifrå minom mun sanningenes ord; ty jag hoppas uppå dina rätter.
Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
44 Jag vill hålla din lag allstädes, alltid och evinnerliga.
Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
45 Och jag vandrar i glädje; ty jag söker dina befallningar.
Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
46 Jag talar om din vittnesbörd inför Konungar, och blyges intet;
Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
47 Och hafver lust till din bud, och de äro mig käre;
Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
48 Och lyfter mina händer upp till din bud, de mig kär äro; och talar om dina rätter.
Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
49 Tänk dinom tjenare uppå ditt ord, på hvilket du låter mig hoppas.
Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
50 Det är min tröst i mitt elände; ty ditt ord vederqvicker mig.
Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
51 De stolte hafva deras gabberi af mig; likväl viker jag icke ifrå din lag.
Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
52 Herre, när jag tänker, huru du af verldenes begynnelse dömt hafver, så varder jag tröstad.
Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
53 Jag brinner innan, för de ogudaktiges skull, som din lag öfvergifva.
Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
54 Dine rätter äro min visa i mino huse.
Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
55 Herre, jag tänker om nattena på ditt Namn, och håller din lag.
Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
56 Det är min skatt, att jag dina befallningar håller.
Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
57 Jag hafver sagt, Herre: Det skall mitt arf vara, att jag dina vägar håller.
Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
58 Jag beder inför ditt ansigte af allo hjerta; var mig nådelig efter ditt ord.
Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
59 Jag betraktar mina vägar, och vänder mina fötter till din vittnesbörd.
Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
60 Jag skyndar mig, och dröjer intet, till att hålla din bud.
Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
61 De ogudaktigas rote beröfvar mig; men jag förgäter intet din lag.
Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
62 Om midnatt står jag upp, till att tacka dig för dina rättfärdighets rätter.
Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
63 Jag håller mig till alla dem som frukta dig, och dina befallningar hålla.
Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
64 Herre, jorden är full af dine godhet; lär mig dina rätter.
Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
65 Du gör dinom tjenare godt, Herre, efter ditt ord.
Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
66 Lär mig goda seder och förståndighet; ty jag tror dinom budom.
Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
67 Förr än jag späkt vardt, for jag vill; men nu håller jag ditt ord.
Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
68 Du äst mild och god; lär mig dina rätter.
Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
69 De stolte dikta lögn öfver mig; men jag håller dina befallningar af allt hjerta.
Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
70 Deras hjerta är fett vordet, såsom flott; men jag hafver lust till din lag.
Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
71 Det är mig ljuft att du hafver späkt mig, att jag må lära dina rätter.
Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
72 Dins muns lag är mig täckare, än mång tusend stycke guld och silfver.
Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
73 Din hand hafver gjort och beredt mig; undervisa mig, att jag må lära din bud.
Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
74 De som dig frukta, de se mig, och glädja sig; ty jag hoppas uppå din ord.
Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
75 Herre, jag vet att dina domar äro rätte, och du hafver troliga späkt mig.
Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
76 Din nåd vare min tröst, såsom du dinom tjenare lofvat hafver.
Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
77 Låt mig vederfaras dina barmhertighet, att jag må lefva; ty jag hafver lust till din lag.
Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
78 Ack! att de stolte måtte komma på skam, som mig med lögn nedertrycka; men jag talar om dina befallningar.
Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
79 Ack! att de måtte hålla sig till mig, som dig frukta, och känna din vittnesbörd.
Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
80 Mitt hjerta blifve rättsinnigt i dinom rättom, att jag icke på skam kommer.
Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
81 Min själ trängtar efter dina salighet; jag hoppas uppå ditt ord.
Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
82 Min ögon trängta efter ditt ord, och säga: När vill du trösta mig?
Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?"
83 Ty jag är såsom en lägel i rök; dina rätter förgäter jag icke.
Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
84 Huru länge skall din tjenare bida? När vill du dom hålla öfver mina förföljare?
Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
85 De stolte grafva mig gropar, hvilka intet äro efter din lag.
Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
86 Dine bud äro alltsamman sanning; de förfölja mig med lögn, hjelp mig.
Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
87 De hade fulltnär förgjort mig på jordene; men jag öfvergifver icke dina befallningar.
He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
88 Vederqvick mig genom dina nåd, att jag må hålla dins muns vittnesbörd.
Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
89 Herre, ditt ord blifver evinnerliga, så vidt som himmelen är.
Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
90 Din sanning varar i evighet; du hafver tillredt jordena, och hon blifver ståndandes.
Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Det blifver dagliga efter ditt ord; ty all ting måste tjena dig.
Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
92 Om din lag icke hade min tröst varit, så vore jag förgången i mitt elände.
Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
93 Jag vill aldrig förgäta dina befallningar; ty du vederqvicker mig med dem.
En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
94 Jag är din, hjelp mig; ty jag söker dina befallningar.
Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
95 De ogudaktige vakta uppå mig, att de måga förgöra mig; men jag aktar uppå din vittnesbörd,
Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
96 Jag hafver på all ting en ända sett; men ditt bud är varaktigt.
Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
97 Huru hafver jag din lag så kär; dageliga talar jag derom.
Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
98 Du gör mig med ditt bud visare, än mina fiender äro; ty det är evinnerliga min skatt.
Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
99 Jag är lärdare, än alle mine lärare; ty din vittnesbörd äro mitt tal.
Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
100 Jag är förståndigare, än de gamle; ty jag håller dina befallningar.
Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
101 Jag förtager minom fotom alla onda vägar, att jag må hålla din ord.
Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
102 Jag viker icke ifrå dina rätter; ty du lärer mig.
Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
103 Din ord äro minom mun sötare än hannog.
Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
104 Ditt ord gör mig förståndigan; derföre hatar jag alla falska vägar.
Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
105 Ditt ord är mina fötters lykta, och ett ljus på minom vägom.
Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
106 Jag svär, och vill hållat, att jag dina rättfärdighets rätter hålla vill.
Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
107 Jag är svårliga plågad; Herre, vederqvick mig efter ditt ord.
Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
108 Låt dig behaga, Herre, mins muns välviljoga offer, och lär mig dina rätter.
Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
109 Jag bär mina själ i mina händer alltid, och jag förgäter icke din lag.
Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
110 De ogudaktige sätta mig snaror; men jag far icke vill ifrå dina befallningar.
Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
111 Din vittnesbörd äro mitt eviga arf; ty de äro mins hjertas fröjd.
Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Jag böjer mitt hjerta till att göra efter dina rätter alltid och evinnerliga.
Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
113 Jag hatar de ostadiga andar, och älskar din lag.
Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
114 Du äst mitt beskärm och sköld; jag hoppas uppå ditt ord.
Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
115 Viker ifrå mig, I onde; jag vill hålla min Guds bud.
Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
116 Uppehåll mig igenom ditt ord, att jag må lefva; och låt mig icke på skam komma med mitt hopp.
Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
117 Stärk mig, att jag må blifva salig; så vill jag alltid lust hafva till dina rätter.
Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
118 Du förtrampar alla dem som villa gå om dina rätter; ty deras bedrägeri är alltsammans lögn.
Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
119 Du bortkastar alla ogudaktiga på jordene som slagg; derföre älskar jag din vittnesbörd.
Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
120 Jag fruktar mig för dig, så att mitt kött skälfver; och förskräcker mig for dina rätter.
Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
121 Jag aktar uppå rätt och rättfärdighet; öfvergif mig icke dem som mig öfvervåld göra vilja.
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
122 Beskärma du din tjenare, och tröst honom, att de stolte icke göra mig öfvervåld.
Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
123 Mina ögon trängta efter dina salighet, och efter dine rättfärdighets ord.
Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
124 Handla med dinom tjenare efter dina nåd; och lär mig dina rätter.
Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
125 Jag är din tjenare; undervisa mig, att jag må känna din vittnesbörd.
Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
126 Det är tid, att Herren gör der något till; de hafva omintetgjort din lag.
On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
127 Derföre älskar jag din bud, öfver guld och öfver fint guld.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
128 Derföre håller jag rätt fram i alla dina befallningar; jag hatar allan falskan väg.
Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
129 Underliga äro din vittnesbörd, derföre håller dem min själ.
Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
130 När ditt ord uppenbaradt varder, så fröjdar det, och gör de enfaldiga visa.
Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
131 Jag öppnar min mun, och begärar din bud; ty mig längtar efter dem.
Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
132 Vänd dig till mig, och var mig nådelig, såsom du plägar göra dem som ditt Namn älska.
Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
133 Låt min gång viss vara i dino orde, och låt ingen orätt öfver mig råda.
Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
134 Förlös mig ifrå menniskors orätt; så vill jag hålla dina befallningar.
Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
135 Låt ditt ansigte lysa öfver din tjenare, och lär mig dina rätter.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
136 Mine ögon flyta med vatten, att man icke håller din lag.
Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
137 Herre, du äst rättfärdig, och rätt är ditt ord.
Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
138 Du hafver dina rättfärdighets vittnesbörd, och sanningena hårdeliga budit.
Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
139 Jag hafver när harmats till döds, att mine ovänner hafva din ord förgätit.
Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
140 Ditt ord är väl bepröfvadt, och din tjenare hafver det kärt.
Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
141 Jag är ringa och föraktad; men jag förgäter icke dina befallningar.
Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
142 Din rättfärdighet är en evig rättfärdighet, och din lag är sanning.
Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
143 Ångest och nöd hafva drabbat uppå mig; men jag hafver lust till din bud.
Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
144 Dins vittnesbörds rättfärdighet är evig; undervisa mig, så lefver jag.
Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
145 Jag ropar af allo hjerta, bönhör mig, Herre, att jag må hålla dina rätter.
Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
146 Jag ropar till dig, hjelp mig, att jag må hålla din vittnesbörd.
Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
147 Jag kommer bittida, och ropar; uppå ditt ord hoppas jag.
Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
148 Jag vakar bittida upp, att jag må handla om din ord.
Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
149 Hör mina röst efter dina nåde: Herre, vederqvick mig efter dina rätter.
Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
150 Mine arge förföljare vilja till mig, och äro långt ifrå din lag.
Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
151 Herre, du äst hardt när, och din bud äro alltsamman sanning.
Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
152 Men jag vet det långt tillförene, att du din vittnesbörd evinnerliga grundat hafver.
Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
153 Se uppå mitt elände, och fräls mig; hjelp mig ut; förty jag förgäter icke din lag.
Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
154 Uträtta min sak, och förlossa mig; vederqvick mig igenom ditt ord.
Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
155 Saligheten är långt ifrå de ogudaktiga; ty de akta intet dina rätter.
Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
156 Herre, din barmhertighet är stor; vederqvick mig efter dina rätter.
Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
157 Mine förföljare och ovänner äro månge; men jag viker icke ifrå din vittnesbörd.
Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
158 Jag ser de föraktare, och det gör mig ondt, att de icke hålla din ord.
Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
159 Si, jag älskar dina befallningar; Herre, vederqvick mig efter din nåd.
Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
160 Ditt ord hafver af begynnelsen varit sanning; alle dine rättfärdighets rätter vara evinnerliga.
Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
161 Förstarna förfölja mig utan sak, och mitt hjerta fruktar sig för din ord.
Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
162 Jag gläder mig öfver din ord, såsom en den stort byte får.
Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
163 Lögnene är jag hätsk, och stygges dervid, men din lag hafver jag kär.
Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
164 Jag lofvar dig sju resor om dagen, för dine rättfärdighets rätters skull.
Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
165 Stor frid hafva de som din lag älska, och de skola icke stappla.
Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
166 Herre, jag väntar efter din salighet, och gör efter din bud.
Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
167 Min själ håller din vittnesbörd, och hafver dem mycket kär.
Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
168 Jag håller dina befallningar, och dina vittnesbörder; ty alle mine vägar äro för dig.
Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
169 Herre, låt min klagan för dig komma; undervisa mig efter ditt ord.
Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
170 Låt mina bön komma för dig; fräls mig efter ditt ord.
Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
171 Mine läppar skola lofva, när du lärer mig dina rätter.
Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
172 Min tunga skall tala om ditt ord; ty all din bud äro rätt.
Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
173 Låt dina hand vara mig biståndiga; ty jag hafver utkorat dina befallningar.
Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
174 Herre, jag längtar efter din salighet, och hafver lust till din lag.
Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
175 Låt mina själ lefva, att hon må lofva dig, och dine rätter hjelpa mig.
Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
176 Jag är såsom ett villfarande och borttappadt får; sök din tjenare, ty jag förgäter icke din bud.
Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.
