Psaltaren 119
1 Salige äro de som utan vank lefva, de som i Herrans lag vandra.
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2 Salige äro de som hans vittnesbörd hålla; de som af allo hjerta söka honom.
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3 Ty de som på hans vägom vandra, de göra intet ondt.
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
4 Du hafver budit, att hålla dina befallningar fliteliga.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5 O! att mitt lif hölle dina rätter med fullt allvar.
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6 När jag skådar uppå all din bud, så kommer jag icke på skam.
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7 Jag tackar dig af rätt hjerta, att du lärer mig dina rättfärdighets rätter.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8 Dina rätter vill jag hålla; öfvergif mig dock aldrig.
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9 Huru skall en yngling sin väg ostraffeliga gå? När han håller sig efter din ord.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10 Jag söker dig af allo hjerta; Låt mig icke fela om din bud.
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11 Jag behåller din ord i mitt hjerta, på det jag icke skall synda emot dig.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12 Lofvad vare du, Herre; lär mig dina rätter.
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13 Jag vill med mina läppar förtälja alla dins muns rätter.
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14 Jag fröjdar mig af dins vittnesbörds väg, såsom af allahanda rikedomar.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Jag talar det du befallt hafver, och ser på dina vägar.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16 Jag hafver lust till dina rätter, och förgäter icke din ord.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17 Gör väl med din tjenare, att jag må lefva och hålla din ord.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18 Öppna mig ögonen, att jag må se under i din lag.
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19 Jag är en gäst på jordene; fördölj icke din bud för mig.
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20 Min själ är all sönderkrossad för trängtans skull, efter dina rätter alltid.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
21 Du näpser de stolta; förbannade äro de som vika ifrå din bud.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22 Vänd ifrå mig försmädelse och föraktelse; ty jag håller din vittnesbörd.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23 Sitta ock Förstarna och tala emot mig; men din tjenare talar om dina rätter.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24 Jag hafver lust till din vittnesbörd; de äro mine rådgifvare.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Min själ ligger i stoft; vederqvick mig efter ditt ord.
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26 Jag förtäljer mina vägar, och du bönhörer mig; lär mig dina rätter.
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27 Undervisa mig dina befallningars väg, så vill jag tala om din under.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28 Jag grämer mig så att hjertat mig försmäktas; styrk mig efter ditt ord.
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29 Vänd ifrå mig den falska vägen, och unna mig din lag.
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30 Jag hafver utvalt sanningenes väg; dina rätter hafver jag mig föresatt.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31 Jag håller mig intill din vittnesbörd; Herre, låt mig icke på skam komma.
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32 När du mitt hjerta tröstar, så löper jag dins buds väg.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33 Lär mig, Herre, dina rätters väg, att jag må bevara dem intill ändan.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34 Undervisa mig, att jag må bevara din lag, och hålla dem af allo hjerta.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35 För mig in på din buds stig, ty jag hafver der lust till.
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36 Böj mitt hjerta till din vittnesbörd, och icke till girighet.
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37 Vänd bort min ögon, att de icke se efter onyttig läro; utan vederqvick mig på dinom väg.
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38 Låt din tjenare hålla din bud stadeliga för din ord, att jag må frukta dig.
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39 Vänd ifrå mig den försmädelse, som jag fruktar; ty dine rätter äro lustige.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40 Si, jag begärar dina befallningar; vederqvick mig med dine rättfärdighet.
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41 Herre, låt mig vederfaras dina nåd; dina hjelp efter ditt ord;
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42 Att jag mina lastare svara må; ty jag förlåter mig uppå ditt ord.
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
43 Och tag ju icke ifrå minom mun sanningenes ord; ty jag hoppas uppå dina rätter.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44 Jag vill hålla din lag allstädes, alltid och evinnerliga.
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45 Och jag vandrar i glädje; ty jag söker dina befallningar.
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46 Jag talar om din vittnesbörd inför Konungar, och blyges intet;
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47 Och hafver lust till din bud, och de äro mig käre;
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48 Och lyfter mina händer upp till din bud, de mig kär äro; och talar om dina rätter.
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49 Tänk dinom tjenare uppå ditt ord, på hvilket du låter mig hoppas.
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50 Det är min tröst i mitt elände; ty ditt ord vederqvicker mig.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51 De stolte hafva deras gabberi af mig; likväl viker jag icke ifrå din lag.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52 Herre, när jag tänker, huru du af verldenes begynnelse dömt hafver, så varder jag tröstad.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
53 Jag brinner innan, för de ogudaktiges skull, som din lag öfvergifva.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54 Dine rätter äro min visa i mino huse.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55 Herre, jag tänker om nattena på ditt Namn, och håller din lag.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56 Det är min skatt, att jag dina befallningar håller.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57 Jag hafver sagt, Herre: Det skall mitt arf vara, att jag dina vägar håller.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58 Jag beder inför ditt ansigte af allo hjerta; var mig nådelig efter ditt ord.
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59 Jag betraktar mina vägar, och vänder mina fötter till din vittnesbörd.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60 Jag skyndar mig, och dröjer intet, till att hålla din bud.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61 De ogudaktigas rote beröfvar mig; men jag förgäter intet din lag.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62 Om midnatt står jag upp, till att tacka dig för dina rättfärdighets rätter.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63 Jag håller mig till alla dem som frukta dig, och dina befallningar hålla.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64 Herre, jorden är full af dine godhet; lär mig dina rätter.
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
65 Du gör dinom tjenare godt, Herre, efter ditt ord.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66 Lär mig goda seder och förståndighet; ty jag tror dinom budom.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67 Förr än jag späkt vardt, for jag vill; men nu håller jag ditt ord.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68 Du äst mild och god; lär mig dina rätter.
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69 De stolte dikta lögn öfver mig; men jag håller dina befallningar af allt hjerta.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70 Deras hjerta är fett vordet, såsom flott; men jag hafver lust till din lag.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71 Det är mig ljuft att du hafver späkt mig, att jag må lära dina rätter.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72 Dins muns lag är mig täckare, än mång tusend stycke guld och silfver.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73 Din hand hafver gjort och beredt mig; undervisa mig, att jag må lära din bud.
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74 De som dig frukta, de se mig, och glädja sig; ty jag hoppas uppå din ord.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75 Herre, jag vet att dina domar äro rätte, och du hafver troliga späkt mig.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76 Din nåd vare min tröst, såsom du dinom tjenare lofvat hafver.
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77 Låt mig vederfaras dina barmhertighet, att jag må lefva; ty jag hafver lust till din lag.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78 Ack! att de stolte måtte komma på skam, som mig med lögn nedertrycka; men jag talar om dina befallningar.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79 Ack! att de måtte hålla sig till mig, som dig frukta, och känna din vittnesbörd.
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80 Mitt hjerta blifve rättsinnigt i dinom rättom, att jag icke på skam kommer.
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81 Min själ trängtar efter dina salighet; jag hoppas uppå ditt ord.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
82 Min ögon trängta efter ditt ord, och säga: När vill du trösta mig?
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83 Ty jag är såsom en lägel i rök; dina rätter förgäter jag icke.
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84 Huru länge skall din tjenare bida? När vill du dom hålla öfver mina förföljare?
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85 De stolte grafva mig gropar, hvilka intet äro efter din lag.
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86 Dine bud äro alltsamman sanning; de förfölja mig med lögn, hjelp mig.
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87 De hade fulltnär förgjort mig på jordene; men jag öfvergifver icke dina befallningar.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88 Vederqvick mig genom dina nåd, att jag må hålla dins muns vittnesbörd.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89 Herre, ditt ord blifver evinnerliga, så vidt som himmelen är.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90 Din sanning varar i evighet; du hafver tillredt jordena, och hon blifver ståndandes.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Det blifver dagliga efter ditt ord; ty all ting måste tjena dig.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92 Om din lag icke hade min tröst varit, så vore jag förgången i mitt elände.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93 Jag vill aldrig förgäta dina befallningar; ty du vederqvicker mig med dem.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94 Jag är din, hjelp mig; ty jag söker dina befallningar.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95 De ogudaktige vakta uppå mig, att de måga förgöra mig; men jag aktar uppå din vittnesbörd,
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96 Jag hafver på all ting en ända sett; men ditt bud är varaktigt.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97 Huru hafver jag din lag så kär; dageliga talar jag derom.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98 Du gör mig med ditt bud visare, än mina fiender äro; ty det är evinnerliga min skatt.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99 Jag är lärdare, än alle mine lärare; ty din vittnesbörd äro mitt tal.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100 Jag är förståndigare, än de gamle; ty jag håller dina befallningar.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101 Jag förtager minom fotom alla onda vägar, att jag må hålla din ord.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102 Jag viker icke ifrå dina rätter; ty du lärer mig.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103 Din ord äro minom mun sötare än hannog.
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104 Ditt ord gör mig förståndigan; derföre hatar jag alla falska vägar.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105 Ditt ord är mina fötters lykta, och ett ljus på minom vägom.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
106 Jag svär, och vill hållat, att jag dina rättfärdighets rätter hålla vill.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107 Jag är svårliga plågad; Herre, vederqvick mig efter ditt ord.
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108 Låt dig behaga, Herre, mins muns välviljoga offer, och lär mig dina rätter.
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109 Jag bär mina själ i mina händer alltid, och jag förgäter icke din lag.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110 De ogudaktige sätta mig snaror; men jag far icke vill ifrå dina befallningar.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111 Din vittnesbörd äro mitt eviga arf; ty de äro mins hjertas fröjd.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Jag böjer mitt hjerta till att göra efter dina rätter alltid och evinnerliga.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113 Jag hatar de ostadiga andar, och älskar din lag.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114 Du äst mitt beskärm och sköld; jag hoppas uppå ditt ord.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115 Viker ifrå mig, I onde; jag vill hålla min Guds bud.
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116 Uppehåll mig igenom ditt ord, att jag må lefva; och låt mig icke på skam komma med mitt hopp.
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117 Stärk mig, att jag må blifva salig; så vill jag alltid lust hafva till dina rätter.
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118 Du förtrampar alla dem som villa gå om dina rätter; ty deras bedrägeri är alltsammans lögn.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119 Du bortkastar alla ogudaktiga på jordene som slagg; derföre älskar jag din vittnesbörd.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120 Jag fruktar mig för dig, så att mitt kött skälfver; och förskräcker mig for dina rätter.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
121 Jag aktar uppå rätt och rättfärdighet; öfvergif mig icke dem som mig öfvervåld göra vilja.
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122 Beskärma du din tjenare, och tröst honom, att de stolte icke göra mig öfvervåld.
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123 Mina ögon trängta efter dina salighet, och efter dine rättfärdighets ord.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124 Handla med dinom tjenare efter dina nåd; och lär mig dina rätter.
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125 Jag är din tjenare; undervisa mig, att jag må känna din vittnesbörd.
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126 Det är tid, att Herren gör der något till; de hafva omintetgjort din lag.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127 Derföre älskar jag din bud, öfver guld och öfver fint guld.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128 Derföre håller jag rätt fram i alla dina befallningar; jag hatar allan falskan väg.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129 Underliga äro din vittnesbörd, derföre håller dem min själ.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130 När ditt ord uppenbaradt varder, så fröjdar det, och gör de enfaldiga visa.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131 Jag öppnar min mun, och begärar din bud; ty mig längtar efter dem.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132 Vänd dig till mig, och var mig nådelig, såsom du plägar göra dem som ditt Namn älska.
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133 Låt min gång viss vara i dino orde, och låt ingen orätt öfver mig råda.
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134 Förlös mig ifrå menniskors orätt; så vill jag hålla dina befallningar.
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135 Låt ditt ansigte lysa öfver din tjenare, och lär mig dina rätter.
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136 Mine ögon flyta med vatten, att man icke håller din lag.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137 Herre, du äst rättfärdig, och rätt är ditt ord.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138 Du hafver dina rättfärdighets vittnesbörd, och sanningena hårdeliga budit.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139 Jag hafver när harmats till döds, att mine ovänner hafva din ord förgätit.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140 Ditt ord är väl bepröfvadt, och din tjenare hafver det kärt.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141 Jag är ringa och föraktad; men jag förgäter icke dina befallningar.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142 Din rättfärdighet är en evig rättfärdighet, och din lag är sanning.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143 Ångest och nöd hafva drabbat uppå mig; men jag hafver lust till din bud.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144 Dins vittnesbörds rättfärdighet är evig; undervisa mig, så lefver jag.
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145 Jag ropar af allo hjerta, bönhör mig, Herre, att jag må hålla dina rätter.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146 Jag ropar till dig, hjelp mig, att jag må hålla din vittnesbörd.
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147 Jag kommer bittida, och ropar; uppå ditt ord hoppas jag.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148 Jag vakar bittida upp, att jag må handla om din ord.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149 Hör mina röst efter dina nåde: Herre, vederqvick mig efter dina rätter.
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150 Mine arge förföljare vilja till mig, och äro långt ifrå din lag.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151 Herre, du äst hardt när, och din bud äro alltsamman sanning.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152 Men jag vet det långt tillförene, att du din vittnesbörd evinnerliga grundat hafver.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153 Se uppå mitt elände, och fräls mig; hjelp mig ut; förty jag förgäter icke din lag.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154 Uträtta min sak, och förlossa mig; vederqvick mig igenom ditt ord.
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155 Saligheten är långt ifrå de ogudaktiga; ty de akta intet dina rätter.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156 Herre, din barmhertighet är stor; vederqvick mig efter dina rätter.
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157 Mine förföljare och ovänner äro månge; men jag viker icke ifrå din vittnesbörd.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158 Jag ser de föraktare, och det gör mig ondt, att de icke hålla din ord.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159 Si, jag älskar dina befallningar; Herre, vederqvick mig efter din nåd.
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160 Ditt ord hafver af begynnelsen varit sanning; alle dine rättfärdighets rätter vara evinnerliga.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161 Förstarna förfölja mig utan sak, och mitt hjerta fruktar sig för din ord.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162 Jag gläder mig öfver din ord, såsom en den stort byte får.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163 Lögnene är jag hätsk, och stygges dervid, men din lag hafver jag kär.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164 Jag lofvar dig sju resor om dagen, för dine rättfärdighets rätters skull.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165 Stor frid hafva de som din lag älska, och de skola icke stappla.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166 Herre, jag väntar efter din salighet, och gör efter din bud.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167 Min själ håller din vittnesbörd, och hafver dem mycket kär.
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168 Jag håller dina befallningar, och dina vittnesbörder; ty alle mine vägar äro för dig.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169 Herre, låt min klagan för dig komma; undervisa mig efter ditt ord.
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170 Låt mina bön komma för dig; fräls mig efter ditt ord.
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171 Mine läppar skola lofva, när du lärer mig dina rätter.
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172 Min tunga skall tala om ditt ord; ty all din bud äro rätt.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173 Låt dina hand vara mig biståndiga; ty jag hafver utkorat dina befallningar.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174 Herre, jag längtar efter din salighet, och hafver lust till din lag.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175 Låt mina själ lefva, att hon må lofva dig, och dine rätter hjelpa mig.
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176 Jag är såsom ett villfarande och borttappadt får; sök din tjenare, ty jag förgäter icke din bud.
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
