Psaltaren 115

1 Icke oss, Herre, icke oss, utan dino Namne, gif ärona, för dina nåde och sannings skull.

Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.

2 Hvi skulle Hedningarna säga: Hvar är nu deras Gud?

Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"

3 Men vår Gud är i himmelen; han kan göra hvad han vill.

Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

4 Men deras afgudar äro silfver och guld, med menniskors händer gjorde.

Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

5 De hafva mun, och tala intet; de hafva ögon, och se intet.

Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.

6 De hafva öron, och höra intet; de hafva näso, och lukta intet.

Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.

7 De hafva händer, och taga intet; fötter hafva de, och gå intet; och tala intet genom deras hals.

Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.

8 De som sådana göra, äro likaså, alle de som hoppas uppå dem.

Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

9 Men Israel hoppes uppå Herran; han är deras hjelp och sköld.

Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.

10 Aarons hus hoppes uppå Herran; han är deras hjelp och sköld.

Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.

11 De der Herran frukta, hoppes ock uppå Herran; han är deras hjelp och sköld.

Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.

12 Herren tänker uppå oss, och välsignar oss; han välsignar Israels hus, han välsignar Aarons hus.

Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,

13 Han välsignar dem som frukta Herran, både små och stora.

hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.

14 Herren välsigne eder, ju mer och mer, eder och edor barn.

Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.

15 I ären Herrans välsignade, den himmel och jord gjort hafver.

Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

16 Himmelen allt omkring är Herrans; men jordena hafver han gifvit menniskors barnom.

Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.

17 De döde kunna dig, Herre, intet lofva; ej heller de som nederfara i det stilla;

Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.

18 Utan vi lofve Herran, ifrå nu och i evighet. Halleluja.

Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!