Psaltaren 101

1 En Psalm Davids. Om nåd och rätt vill jag sjunga; och dig, Herre, lofsäga.

Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.

2 Jag handlar försigteliga och redeliga med dem som mig tillhöra, och vandrar troliga i mitt hus.

Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.

3 Jag tager mig ingen ond sak före; jag hatar öfverträdaren, och låter honom icke när mig blifva.

En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.

4 Ett vrångt hjerta måste vika ifrå mig; den onda lider jag icke.

Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.

5 Den sin nästa hemliga baktalar, honom förgör jag; den der storlåtig är och högt sinne hafver, honom lider jag icke.

Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.

6 Mine ögon se efter de trogna i landena, att de måga när mig bo; och hafver gerna fromma tjenare.

Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.

7 Falskt folk håller jag icke i mitt hus; ljugare trifvas icke när mig.

Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.

8 Bittida förgör jag alla ogudaktiga i landena, att jag må utrota alla ogerningsmän utu Herrans stad.

Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.