Ordspråksboken 8
1 Ropar icke visheten, och klokheten låter sig höra?
Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
2 Uppenbara på vägen, och på stråtene står hon;
Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
3 Vid stadsportarna, der man ingår, ropar hon;
Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
4 O! I män, jag ropar till eder; och ropar till folket.
"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
5 Akter, I oförnuftige, uppå vishet, och I dårar, lägger det på hjertat.
Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
6 Hörer, ty jag vill tala det märkeligit är, och lära det rätt är.
Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
7 Ty min mun skall tala sanningen, och mina läppar skola hata det ogudaktigt är.
sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
8 All mins muns tal är rätt; der är intet vrångt eller falskt inne;
Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
9 De äro all klar dem som förstå dem, och rätt dem som vilja anamma dem.
Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
10 Tager vid min tuktan heldre än silfver, och akter lärdom högre än kosteligit guld.
Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
11 Ty vishet är bättre än perlor, och allt det man önska må, kan intet liknas henne.
Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12 Jag, vishet, bor när klokhetene, och jag kan gifva god råd.
Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
13 Herrans fruktan hatar det arga, högfärd, högmod och ondan väg; och jag kan icke lida en vrångan mun.
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
14 Mitt är både råd och dåd; jag hafver förstånd och magt;
Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
15 Genom mig regera Konungarna, och rådherrarna stadga rätthet.
Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
16 Genom mig råda Förstarna, regenter och alle domare på jordene.
Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
17 Jag älskar dem som mig älska; och de som mig bittida söka, de finna mig.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
18 Rikedom och ära är när mig, varaktigt gods och rättfärdighet.
Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
19 Min frukt är bättre än guld och fint guld, och min tilldrägt bättre än utkoradt silfver.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
20 Jag vandrar på rätta vägen, på domsens stigar;
Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
21 Att jag skall väl besörja dem som mig älska, och uppfylla deras håfvor.
antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
22 Herren hafver haft mig i sina vägars begynnelse; förr hans gerningar var jag.
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23 Jag är insatt af evighet, af begynnelsen, förr jordena.
Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Då djupen ännu intet voro, då var jag allaredo beredd; då källorna icke ännu runno med vatten.
Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Förr än bergen grundad voro, förr än högarna, var jag beredd.
Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 Han hade icke ännu gjort jordena, och hvad derpå är, eller jordenes berg.
kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Då han beredde himmelen, var jag der; då han fattade djupen med sitt mål;
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 Då han befäste skyarna ofvantill; då han befäste djupsens källor;
kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 Då han satte hafvena sitt mål, och vattnena, att de icke skulle gå öfver sina befallning; då han lade jordenes grund;
kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 Då var jag verkandes med honom, och hade mina lust dagliga, och spelade för honom alltid;
silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 Och spelade på hans jords krets, och min lust var med menniskors barn.
leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
32 Så hörer mig nu, min barn; salige äro de som min väg behålla.
Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Hörer tuktan, och varer vise, och låter icke fara henne.
Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Säll är den menniska, som mig hörer, så att han vakar vid mina dörr dagliga, att han vaktar vid min dörrträ.
Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Den mig finner, han finner lifvet, och skall få behag af Herranom.
Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Men den som syndar emot mig, han skadar sina själ; alle de mig hata, de älska döden.
Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
