Ordspråksboken 7
1 Min son, behåll min ord, och göm min bud när dig.
Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
2 Behåll min bud, så får du lefva, och min lag såsom din ögnasten.
Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
3 Bind dem på din finger, skrif dem pådins hjertas taflo.
Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
4 Säg till vishetena: Du äst min syster, och kalla klokhetena dina fränko;
Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
5 Att du bevarad varder för en främmande qvinno, för ens annars, som slät ord gifver.
että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
6 Ty i fenstret på mitt hus såg jag ut genom gallret;
Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
7 Och såg ibland de fåkunniga, och vardt varse ibland barn en galen yngling.
ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
8 Den gick på gatone utmed ett hörn, och trädde in uppå vägen åt hennes hus;
Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
9 I skymningene, om aftonen af dagenom, då det natt vardt, och mörkt var;
päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
10 Och si, der mötte honom en qvinna, i skökoklädnad, listig;
Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
11 Vildsinnad och ostyrig, så att hennes fötter icke kunde blifva i sitt hus;
Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
12 Nu är hon ute, nu på gatone, och vaktar vid all hörn.
milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
13 Hon tog honom fatt, och kysste honom utan skam, och sade till honom:
Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
14 Jag hafver i dag betalat tackoffer för mig, och mitt löfte.
"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
15 Derföre är jag utgången till att möta dig, till att söka ditt ansigte bittida, och hafver funnit dig.
Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
16 Jag hafver skönliga tillpyntat min säng, med brokot täcken utur Egypten;
Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
17 Jag hafver bestänkt min sängekammar med myrrham, aloes och kanel.
Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
18 Kom, låt oss bola allt intill morgonen, och låt oss älskog sköta.
Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
19 Ty mannen är icke hemma; han är bortfaren långväga.
Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
20 Han hafver tagit penningasäcken med sig; han skall först hemkomma till högtidsdagen.
Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
21 Hon talade för honom med mång ord, och fick honom in med sin släta mun.
Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
22 Han går straxt in med henne, såsom en oxe till att slagtas ledd varder, och såsom till en fjetter, der man de dårar med näpser;
kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
23 Tilldess hon med enom pil skjuter honom igenom lefrena, och såsom en fogel skyndar sig till snarona, och vet icke att det gäller honom om lifvet.
niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
24 Så hörer mig nu, min barn, och märker uppå mins muns tal.
Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
25 Låt ditt hjerta icke vika in uppå hennes väg, och låt icke förföra dig in uppå hennes stigar.
Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
26 Ty hon hafver många sargat och fällt, och allehanda mägtige äro dräpne af henne.
Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
